Yötöiksi meni!

Tentti on huomenna ja seminaariesitelmäkin saatava valmiiksi. Mutta mistä ja millä järjestelyillä löytyisi paikka niille opiskelijoille, jotka tarvitsevat yliopistolta työskentelytilaa öisinkin? Opiskelijoiden katse kääntyy helposti tässä tilanteessa kirjaston suuntaan.

Klaara Tapper toteaa mielipidekirjoituksessaan ”Vähemmän kaljaa, enemmän hyvinvointia” (Keskisuomalainen 4.3.2016), että yliopiston pääkirjaston nykyiset aukioloajat koetaan joustamattomiksi. Kirjoittaja viittaa tässä todennäköisesti kirjoitukseen Jyväskylän yliopiston kirjaston aukioloajoista (Jylkkäri 2/2016).

Jyväskylän yliopistossa ei toistaiseksi ole samanlaista kulkukortteihin perustuvaa kattavaa kulunvalvontajärjestelmää kuin esimerkiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa. Myös Tampereen yliopiston kirjaston rajattuihin tiloihin pääsee kulkukortilla. 

Helpoin ja nopein, joskaan ei kovin joustava vaihtoehto on järjestää johonkin yliopiston rakennukseen tila, johon haetaan erikseen kulkuoikeus. Näin on yliopistossamme tehtykin A-rakennuksen 24/7 -kokeilussa. Muita vaihtoehtoja on pidentää tiloja valvovien vahtimestareiden työaikaa yöhön ja viikonloppuiltoihin tai investoida uuteen kulunvalvontajärjestelmään.

Rajoitteet juuri kirjastorakennuksen avaamiselle ympärivuorokautiseen käyttöön johtuvat kirjastomme nykyisistä ja yökäyttöön sopimattomista tiloista. Itse ajatukseen 24/7 -tilasta suhtaudumme myönteisesti ja olemme sitä myös valmiita kokeilemaan, kunhan saamme tämän ajan vaatimusten kannalta jo hieman vanhanaikaisen mutta rakkaan rakennuksemme tilat päivitetyksi.
 
Uudistuksilla vastataan asiakaspalautteeseen

Kirjasto on pyrkinyt joustavuuteen palveluissaan ja aukioloaikoja onkin asiakkaiden toiveesta jo vuosia pidetty mahdollisimman pitkinä. Olemme tarjonneet kirjaston tilat asiakkaiden omatoimiseen käyttöön aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin, jopa sunnuntaisin.

Yliopiston kirjasto on avoinna lukukausien aikana

•    maanantaista torstaihin klo 8–20,
•    perjantaisin klo 8–18 sekä
•    lauantaisin ja sunnuntaisin klo 9–16.

Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella kirjaston aukioloaikoihin ollaan pääasiassa tyytyväisiä.

Asiakaspalautteen lisäksi kirjastomme seuraa säännöllisesti kävijämääriä. Kuluvan vuoden helmikuussa arki-iltaisin puoli kahdeksan aikaan kirjaston kolmessa eri kerroksessa työskenteli tai vietti aikaa 50–80 henkilöä. Viikonlopun kävijämäärä on säilynyt vuosien ajan väistöruokala-aikaa lukuun ottamatta vakiona. Lauantaisin asiakkaita on noin 500 ja sunnuntaina siitä puolet.

Sitä emme tiedä, kuinka moni asiakas haluaisi tulla ja todellisuudessa myös tulisi kirjastoon yöllä.

Touko- ja joulukuussa aukioloaikamme lyhenevät lomien ajaksi, mutta ilta-aikojen lyhentämistä on venytetty alkamaan vasta lähempänä kesäkuuta. Joulunakin aukiolo lyhenee vasta vuoden viimeisten isojen tenttipäivien jälkeen.

Palveluaikoja olemme lyhentäneet kysynnän vähennyttyä, mutta asiakaspalvelusta vapautuneet resurssit on käytetty kirjaston muiden opiskelijoita hyödyttävien palvelujen kehittämiseen, kuten aineistojen ja palveluiden etäkäyttömahdollisuuksien lisäämiseen.

Marjut Virkkunen

Somistusta seinälle

Yli 40 vuotta vanhan, lähes alkuperäisessä kunnossa olevan kirjastorakennuksemme somistaminen ei ole tehtävänä aina kaikkein helpoimmasta päästä, mutta aina voi tehdä jotain pientä. Viimeksi tämä tuli ajankohtaiseksi, kun 3. kerrokseen hankitut seisomatyöpisteet alkoivat näyttää vitivalkoista seinää vasten hieman kalseilta.

Seinän piristyksesi suunniteltiin ja tilattiin canvas-tauluja. Tauluihin painetun tarinan toivomme innostavan seisomatyöskentelyyn, sillä uudet pöydät on hankittu ensisijaisesti sitä varten.

Peruskorjausta odotellessa pyrimme lisäämään kirjaston viihtyisyyttä myös muilla vastaavilla pienillä toimenpiteillä. Jos sinulla on idea siitä, mitä voisimme tehdä, kerro se meille. Palaute kulkee montaa kautta: tätä kirjoitusta kommentoimalla, sähköpostitse (jyk@library.jyu.fi), palvelupisteessä käymällä tai vaikka Facebookin ja Twitterin (@Jyk_tiedotus) kautta.

Ensisijaisesti toivomme kehitysehdotuksia, sillä esimerkiksi se on jo tiedossa, että kirjaston keltaista väritystä sekä vihataan että rakastetaan. Instgramissa saimme ei-niin-mairittelevaa palautetta aiheesta viimeksi alkuvuodesta:

One of the ugliest studying environment is found at the university of jyväskylä. #yellow #room #torture #studying at the #university #jyu.

Keltainen on niin keskeinen osa ilmettämme, että kokonaan väristä tuskin luovutaan missään vaiheessa. Kuluneisiin pintoihin toivotaan toki päivitystä myös kirjaston henkilökunnan keskuudessa. Keltaista tai ei; näyttää meillä moni myös viihtyvän, kuten oheinen Instagramista koottu kuvakollaasi kertoo.

Tytti Leppänen

PS. Tauluista kerrottakoon vielä, että niiden tilaaminen ei mennyt ihan niin kuin siinä suomenruotsalaisessa nikkarointisarjassa (ks. päivitys Facebookissa). Ensimmäisellä kerralla kiilakehyksessä käytetty, ilmeisesti kiinalaista alkuperää oleva puu oli päättänyt vääntyä sen verran, että taulut olivat kuin surrealisesta taidenäyttelystä – eli näytti siltä, että ne valuvat alas seinältä. Kehystämö korjasi asian ja kiitos kotimaisen puun, nyt meillä on suorat kuvat seinällä.

Kirjaston aineistohankinta vaikuttaa koko yliopistoon

Hankala taloustilanne ja hallituksen leikkaukset koskevat myös korkeakouluja, kuten yliopistoissa on huomattu - ja tullaan huomaamaan.

Säästöt osuvat tietenkin myös yliopistokirjastoihin ja niiden hankintamäärärahoihin. Jos tiedejulkaisujen hinnat jatkavat nousuaan samalla kun hankintamäärärahoja joudutaan leikkaamaan, tarkoittaa tämä väistämättä sitä, että tärkeiden aineistojen saatavuus hankaloituu.

Helsingin yliopiston kirjaston viime vuoden lopussa tekemät lakkautuspäätökset herättivät keskustelua. On ilahduttavaa huomata, että yliopistoista löytyy kiinnostusta niin hankinta- ja kokoelmatyötä kuin tieteellistä julkaisemista ja tiedon saatavuutta kohtaan. Tällainen kiinnostus on tervetullutta avoimen tiedon ja avoimen julkaisemisen keskusteluun.

On syytä miettiä, miten aineistojen riittämättömyys vaikuttaa sekä opiskeluun että opetus- ja tutkimustyöhön. Helsingin yliopiston entinen kirjastonjohtaja Kaisa Sinikara ilmaisikin (HS 8.2.2016) aiheellisen huolensa siitä, miten kirjaston heikentäminen vahingoittaa tutkimusta ja oppimista.

Mitenkähän Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja opetustyö muuttuisi, jos kirjasto ei voisi enää hankkia tarpeellisia ja paljon käytettyjä aineistoja? Löytäisivätkö tutkijat tarvitsemansa aineistot muualta vai yrittäisivätkö he korvata ne jollain toisella aineistolla, joka olisi saatavilla? Voiko tutkimuksen laatua vaatia kauhalla, jos aineistoja tarjotaan lusikalla?

Aineistojen käyttäjiä kuullaan

Suosittuja JY:n kirjaston 
hankkimia tietokantoja ja 
lehtipaketteja.

Jyväskylän yliopiston kirjasto on toistaiseksi säästynyt suuremmilta aineistolakkautuksilta. Tälle vuodelle lakkautettiin vain pari vähäisellä käytöllä ollutta tietokantaa. Samalla lopetettiin parinkymmenen lehden tilaukset. Tulevaisuudessa varaudutaan kuitenkin siihen, että vuosittaisia tilauksia joudutaan lopettamaan enemmän ja uusia hankintoja tekemään vähemmän.

Kuten muukin kokoelmien karsinta, myös lehti- ja tietokantatilausten lopetukset tehdään aina harkiten. Kun pohditaan uusia hankintoja ja tilausten lakkauttamisia, otetaan huomioon muun muassa aineistojen käyttömäärät, yliopiston tutkimuksen painopisteet ja kirjaston kokoelmien rakenne.

Vuoden 2016 aikana kirjasto toteuttaa kyselyn, jolla kartoitetaan tutkimus- ja opetushenkilökunnan aineistotarpeita. Silloin kirjaston hankkimien aineistojen aktiivisilla käyttäjillä on erinomainen mahdollisuus kertoa mitkä aineistot ovat heidän mielestään säilyttämisen arvoisia ja ratkaisevan tärkeitä tutkimus- ja opetuskäytössä.

Arto Ikonen

Kaupunkimartat vierailivat yliopiston kirjastossa

Jyväskylän Kaupunkimartat on yksi Keski-Suomen Marttojen yhdistyksistä. Yhdistyksen vuoden aikana järjestämät koulutukset ja muu ohjelma kootaan jäsenten mielenkiinnon kohteiden ja toiveiden mukaan. Niinpä Kaupunkimartat kokoontuivat yliopiston kirjastolle torstaina 4.2. 2016.

Missale Aboense

Ohjelmassa oli kokoelmapäällikkö Kaisa Saikkosen mielenkiintoinen johdatus kirjaston aarteisiin ja yleisöltä suljettuihin varastoihin. Niin Suomea varten painettu ensimmäinen kirja Missale Aboense vuodelta 1488 kuin lukuisat muutkin harvinaisuudet olivat ihastuksen kohteina. Hännänhuippuna, olihan Martoista kyse, esille oli koottu lukuisia keittokirjoja eri aikakausilta.

Korttitelineitä

Varastokierroksen jälkeen Martat askartelivat kirjaston väen ohjauksessa poistokirjoista korttitelineitä odottamaan Ystävänpäivän tervehdyksiä.



Marjut Kataja ja Maija Lankinen

Tiedonhankinta on opittavissa oleva taito

Puhe kirjastojen opetus- ja ohjauspalveluista johtaa pääsääntöisesti mielikuviin relevanttien tiedonlähteiden esittelystä ja tehokkaampien tiedonhakutapojen oppimisesta. Miten parhaiten löydän tenttikirjan ja saan sen luettavakseni – ja mielellään ennen tenttiä? Tai helpoiten pääsen lukemaan opettajan mainitsemaa kansainvälistä artikkelia? Kun tiedän, mistä ja miten, ja hetken harjoittelen, taito on hyppysissä.

Kirjaston tarjoamat fuksien kirjastoinfot ovat interaktiivisia ja sisältävät käytännön harjoittelua. Kirjastoinfot tavoittavatkin jo pääosan fukseista, ja loppuosan ohjaaminen hoituu yleensä muulla ohjeistuksella sekä kirjaston palvelupisteiden opastuksella.

Lähde: University of Illinois, University Library

http://www.library.illinois.edu/ias/lat/search.html

 
Kun tavoitteena on oppia tieteellisen työskentelyn yksi kivijalka, eli tutkimuksen teoriakehykseen ja metodeihin liittyvä tiedonhankinta, ollaan toisenlaisten haasteiden edessä. Tietokantojen tuntemus ja tehokas tiedonhaku ovat toki edelleen mukana, mutta yksi tiedonlähde ei enää riitä.

Kandiseminaareista saamiemme kokemusten mukaan tutkimusprosessista irrallaan läpikäytäväksi jäävät tiedonlähteet jäävät kuitenkin vain pintapuolisesti ymmärretyksi, ahdistavaksi ja sekavaksi vyyhdeksi. Ja sen kuningas Google seuraavassa sekunnissa jyrää 6-0. Miksi vaivautua, jos vähemmälläkin selviää?

Tiedon hakijoina ja hankkijoina olemme erilaisia, ja onkin vaikea sanoa, millä keinoin tässä voisi päästä vähemmällä. Luotettavien tieteellisten lähteiden valintaa ja hallintaa helpottaa kuitenkin huomattavasti, kun jo lähtökohtaisesti valitsee pääasiallisesti tieteellisiä julkaisuja sisältäviä tiedonlähteitä.

Oman tieteenalan julkaisukäytännöt kertovat dokumenttityypin tai tyypit, joita ollaan hakemassa. Tyypillisesti nämä ovat artikkeleita ja/tai kirjoja. Kirjaston verkko-oppimateriaalit neuvovat tietokantojen hakemisessa ja antavat tieteenalakohtaisia ehdotuksia käytettävistä tiedonlähteistä kulloinkin tarvittaville dokumenttityypeille. Tiedonlähteiden löytäminen näillä ohjeilla ei yleensä tuota ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Tehokas tiedonhaku tutkimuksen tiedonhankintaprosessissa ei kuitenkaan ole vain tiedonlähdekartta ja vipstaakivalintoja.

Jos lähtökohtaisesti ei tiedetä, mitä omasta tutkimusaiheesta on jo julkaistu, nousee keskeiseksi haasteeksi hakutermien työstäminen ja eri tiedonlähteiden vaatimien hakustrategioiden oivaltaminen. Hakustrategialla tarkoitetaan kuhunkin tiedonlähteeseen parhaiten soveltuvaa hakutermistöä ja niiden yhdistämistä hakulauseeksi vaikkapa tiedonlähteen laaja-alaisuuden ja hakutermien spesifisyyden näkökulmasta.

Tieteellinen työ on keskustelua, jota käydään aineistojen, oman tieteellisen kirjoittamisen, ohjaajien ja muiden tutkijoiden kanssa. Keskustelu perustuu käsitteisiin, joihin myös suunnitelmallinen tiedonhankinta ja siihen sisältyvät tiedonhaut perustuvat. Tutkittavaan aiheeseen liittyvä käsiteanalyysi voi suoraan tuottaa hakutermejä. Joissain tapauksissa on tarpeen työstää niitä asiasanastojen, kuten YSAn tai tietokantojen omien sanastojen, avulla. Hakutermit eivät siis tipahda hihasta ravistamalla, kuten jotkut opiskelijat ehkä toivovat.

Tiedonhankinta on tutkimusprosessin välttämätön säie. Voisiko siis ajatella, että vapauttaisimme voimavaramme sisällöllisiin keskusteluihin, ja avaisimme how-to -prosessit toimintatavoiksi, kuten tiedonhankintasuunnitelmaksi, jota sitten päivittää tarvittaessa?

Tämän opiskelijoilta koulutuksissamme ja palvelupisteissämme toistuvasti kuulemamme how-to -tuskan ja oppiäitimme Carol Kuhlthaun innoittamina avasimme suunnitelmallisen tiedonhankinnan prosessin viime vuoden aikana uusitussa Kirjastotuutorissa ja haastoimme LIB1THP Tiedonhankinnan perusteet -verkkokurssin noin 300 opiskelijaa toteuttamaan tiedonhankintasuunnitelmia.

Suunnitelmallinen tiedonhankinta alkaa aiheeseen tutustumisella ja käsiteanalyysillä. Kuva: https://koppa.jyu.fi/avoimet/kirjasto/kirjastotuutori.

Opiskelijapalaute oli pääosin positiivista:

”Uskon, että kurssista eniten hyötyvät juuri opiskelun aloittaneet ja kandivaiheen opiskelijat, mutta myös itselleni (4. vuoden opiskelijalle) tuli eteen uusia asioita. Tuntuu nurinkuriselta, että tällainen kurssi ei kuulu pakollisiin tai edes suositeltaviin opintoihin […] minkä tahansa alan opiskelijalle.” (pilottikurssilainen)

Kirjaston opetuksen vuosi 2015 osoittaa, että tiedonhankintaa opiskellaan meillä nyt ahkerasti: opetuksen kokonaismäärä oli 1022 tuntia (reilu 20% kasvu edellisvuoteen) ja osallistujia oli yhteensä 7138 (yli 13% kasvu). Mikäli eri koulutuksiin osallistuneet olisivat aina eri henkilöitä, kirjaston kurssit siis tavoittaisivat liki puolet opiskelijoistamme. Tulos on hyvä tietäen, että koulutuksiin osallistuminen on muualla kuin Kauppakorkeassa pääsääntöisesti vapaaehtoista, vaikkakin usein ainelaitosten suosittelemaa. Paljon on kuitenkin jäänyt opiskelijoiden tietoisuuden varaan näiden taitojen hyödyllisyydestä.

Tiedonhankinnan osalta rehtorimme päätös opetussuunnitelmien uudistamisesta on lupaava:
  

”Kaikissa opetussuunnitelmissa (ml. vieraalla kielellä opetettavat maisteriohjelmat) otetaan huomioon ns. yleisopinnot (viestintä- ja kieliopinnot, tiedonhankintaan liittyvät opinnot, työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksiin liittyvät opinnot, hyvien tieteellisten käytänteiden periaatteet jne.), jotka voidaan mahdollisuuksien mukaan integroida osaksi substanssiopetusta.”

Kirjastossa kehiteltävät oppimateriaalit ja kurssit (kontakti, verkko ja sulautetut) ovat osa koko yliopistoa koskevaa ops-työtä. Työmme lähtökohtana on myös, että vastaavat palvelut tarjotaan soveltuvin osin englanniksi. Tiedonhankinnan perusteiden osalta hiomme materiaalit ja kurssit kuntoon ensi syksyksi yhtenä yliopiston tämän vuoden eEducation -hankkeista.

Eeva Koponen

JYX vakiinnuttaa asemaansa

Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto JYXin suosio kasvoi jälleen viime vuonna. Artikkelien tallennusmäärä heilahti yli kahdentuhannen, tallennettuja graduja löytyy jo reilusti yli 13 000 ja väitöskirjojakin yli 1500. JYX arvostettiin maailman 66. parhaaksi julkaisuarkistoksi kansainvälisessä Ranking Web of Repositories -arvioinnissa. Organisaatiokohtaisten julkaisuarkistojen arvioinnissa JYX oli sijalla 55.

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistokirjastojen yhteishankkeen tavoitteena on tehdä Suomesta rinnakkaistallentamisen mallimaa vuoteen 2017 mennessä. Suunta on oikea, ja Jyväskylän yliopisto palkittiinkin viime vuoden lopulla tieteen avoimuuden ja näkyvyyden edistämiseen tähtäävästä työstään. Kirjasto on toiminut Jyväskylän yliopistossa aktiivisena rinnakkaistallentamisen puolestapuhujana ja avoimen tieteen näkyvyyden edistäjänä.

Rinnakkaistallentaminen on siis jatkanut kasvuaan Jyväskylän yliopistossa mikä on tietysti vain hyvä asia. Samalla kun yliopisto ja tutkija lisäävät näkyvyyttään, tutkimuksen vaikuttavuus lisääntyy ja todennäköisyys tulla viitatuksi paranee.

Rinnakkaistallentamisen etuja tuotiin esille myös nostamalla tutkijakunnasta esille aktiivisia henkilöitä: lokakuussa järjestetyssä avointa tiedettä käsittelevässä seminaarissa kauppatieteiden tohtori Arto Ojala palkittiin ansiokkaasta työstään avoimen tieteen edistäjänä. Joulukuussa kerroimme tässä blogissa akatemiatutkija Heikki Tuonosen kaikkien tieteellisten julkaisujen olevan luettavissa myös JYXissä.

Kirjaston harjoittama aktiivinen paatos tieteen avoimuuden ja rinnakkaistallentamisen puolesta jatkuu tänäkin vuonna. Lobbaaminen avoimen tieteen puolesta käynnistyi heti tammikuussa, kun kirjasto oli mukana Jyväskylän yliopistossa järjestetyssä avoimen tieteen koulutuspäivässä sekä Open Access –seminaarissa.

Open Access –sivusto tarjoaa edelleenkin kattavan ja päivittyvän tietopaketin kaikesta tarvittavasta open accessiin ja rinnakkaistallentamiseen liittyvästä. Tänä vuonna päivitetään myös JYXiä pyörittävä DSpace-ohjelma uuteen versioon. Päivityksen myötä on luvassa parannuksia käyttöliittymään ominaisuuksiin. Myös altmetriikan eli julkaisujen verkkonäkyvyyden tarkastelua voidaan hyödyntää jatkossa paremmin.

Luetuimmat väitöskirjat 2015

Luetuimpien gradujen listalla ei tapahtunut suuria muutoksia verrattuna vuoteen 2014. Merkille pantavaa on silti se, että jo pelkästään kymmentä eniten luetuinta gradua klikattiin viime vuonna noin 70 000 kertaa.

Luetuin väitöskirja vuonna 2015 oli Mauri Kinnusen Suomen historian väitöskirja Herätysliike kahden kulttuurin rajalla : lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939 vuodelta 2004. Kinnusen väitöskirja keräsi yli 5000 latauskertaa, mikä on kova luku mille tahansa kirjalle.

Toiseksi eniten väitöskirjoista luettiin Niina Liljan vuoden 2010 suomen kielen väitöskirjaa Ongelmista oppimiseen : toisen aloittamat korjausjaksot kakkoskielisessä keskustelussa. Tämä keräsi lukijoita 3500 kertaa. Yli kolmen tuhannen kerhoon pääsivät vuonna 2015 myös Tiina Siiskosen erityispedagogiikan väitöskirja Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen (2010), Borbála Tamásiné Dsupinin musiikkitieteen unkarinkielinen väitöskirja A népi játékok és a mozgás relációja, és funkciója a 3-7 éves gyermekek személyiségfejlődésében (2010) sekä vuonna 2015 julkaistu Tahir Masoodin biomekaniikan väitöskirja Calf muscle activation strategies in healthy and injured achilles tendon conditions (2015).

Luetuimmat artikkelit 2015

Rinnakkaistallennettuja artikkeleita ladattiin JYXistä vuonna 2015 yli 123 000 kertaa. Vertailun vuoksi voikin miettiä, kuinka paljon vähäisempi artikkelin lukijakunta tai sen saama näkyvyys olisi, jos artikkeli olisi luettavissa ainoastaan kirjaston hankkimissa lehdissä tai kirjoissa.

Tanja Kontisen ja Arto Ojalan artikkeli The internationalization of family businesses: A review of extant research julkaistiin Journal of Family Business Strategy –lehdessä vuonna 2010. Viime vuonna tätä artikkelia luettiin JYXistä yli 1220 kertaa.

On hyvä muistaa, että myös kirjoissa julkaistuja artikkeleita voi rinnakkaistallentaa. Simo Mikkosen artikkeli "Muddle instead of music" in 1936: cataclysm of musical administration ilmestyi painettuna Shostakovich Studies 2 -kirjassa vuonna 2010. Kyseistä kirjaa on lainattu kahdeksan kertaa vuoden 2012 jälkeen, kun se kirjastoon hankittiin. Mikkosen artikkelia sen sijaan luettiin pelkästään viime vuonna melkein 1200 kertaa JYXistä.

Tuhannen latauskerran paikkeille pääsi Aijaz Shaikhin ja Heikki Karjaluodon artikkeli Mobile banking adoption: A literature review, joka julkaistiin Telematics and Informatics –lehdessä viime vuonna. Seitsemäänsataan latauskertaan ylsi Christiaan Sterkenin (et al.) julkaisema artikkeli A voyage to Vardø - A scientific account of an unscientific expedition, joka julkaistiin The Journal of Astronomical Data –lehdessä vuonna 2013. Samoihin latausmääriin pääsi myös Jonne Arjorannan artikkeli Defining Role-Playing Games as Language-Games, joka julkaistiin vuonna 2011 International Journal of Role-Playing -lehdessä.

Arto Ikonen
Sini Tuikka

Elektra ennen ja nyt: kotimaiset tiedelehdet kohti avointa julkaisemista

Suomen korkeakoulumaailmaa ravistelee vuodelle 2016 ja siitä eteenpäin kohdistuvat rajut määrärahaleikkaukset. Kirjastojen taloutta voidaan tasapainottaa tietoaineistokuluja pienentämällä, jolloin suurimmat säästöt saadaan luopumalla erääntyvistä FinELib-konsortion solmimista tilaussopimuksista.

Helsingin yliopiston kirjasto on julkistanut tilaustensa lakkautuslistan. Se joutui kovien määrärahaleikkausten vuoksi luopumaan isosta määrästä aineistotilauksia. Jyväskylän yliopiston kirjastossa selvisimme vuoden 2016 tilausten osalta melko pienin "vaurioin", ja vain muutama vähällä käytöllä ollut aineisto lakkautettiin.

Elektra-palvelun kymmenen käytetyintä lehteä v. 2015

Yksi Helsingin yliopiston lakkauttama tilaus on kotimaisten tiedelehtien Elektra-palvelu. Asia on herättänyt keskustelua: Elektra-palvelussa mukana olevien lehtien päätoimittajat ovat huolestuneina lähestyneet avoimella kirjeellään Helsingin yliopiston kirjastoa. He näkevät päätöksen lähes kuoliniskuna lehdille. Lisäksi kirjeessä todetaan, että Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) ja Kansalliskirjaston käynnistämän hankkeen ”Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan” toteutuminen häiriintyy. Kirjeeseen vastannut ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen olisi puolestaan odottanut tutkijakunnalta ennakoivampaa reagointia kirjastojen rahoitusvaikeuksiin ja yhteistyötä kotimaisen tiedejulkaisemisen pelastamiseksi sekä toivoo yhteistyötä nyt esille nousseitten uhkien torjuntaan.

Elektran käynnistyminen

Internetin mahdollisuuksia myös tieteellisessä tiedonvälityksessä ryhdyttiin hyödyntämään Suomessa heti selainpohjaisten ratkaisujen yleistyttyä ennen 1990-luvun puoliväliä. Elektraa alettiin kehittää Opetusministeriön Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelman projektirahoituksella vuonna 1996. Keskeisiä toimijoita olivat Helsingin yliopiston kirjasto (nykyinen Kansalliskirjasto), TSV ja Kopiosto. Tavoitteena oli kehittää kotimaisen tiedejulkaisemisen verkkopalvelu sekä selvittää maksullisuusjärjestelmät ja tekijänoikeusasiat. Avoin julkaiseminen ei tuolloin ollut tavoitteena; kansainvälinen Berliinin Open Access -julistus annettiin vuonna 2003.

Elektran kehitysaskelia:

• Vuonna 1997:
• Elektra käynnistyi 37 lehdellä; lisäksi palvelussa julkaistiin jonkun verran väitöskirjoja. 
• Koekäyttö alkoi seitsemässä kirjastossa, joista yksi oli Jyväskylän yliopiston kirjasto.  Palvelun pääsi vain yhdeltä kirjaston työasemalta, jossa oli rajattu verkkoyhteys vain Elektraan. Artikkeleiden luku ruudulta oli ilmaista, mutta paperille tulostus maksullista. Tiedostoksi tallennus oli estetty. 
• Käyttö oli melko vähäistä, koska nettitiedonhaku ei ollut yleistynyt ja kotimaiset tiedelehdet olivat painettuina hyvin saatavilla kirjastoissa, tutkijoiden lehtikierroissa ja työtiloissa. Myöskään palvelun markkinoinnissa ei onnistuttu hyvin.

• Vuonna 2000:
• Hankerahoitus päättyi.
• Rahoituspohjaksi muodostui kansallinen FinELib-lisenssisopimus, ja palvelu avattiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen verkkokäyttöön sekä myös yleisille kirjastoille.
• Palvelua ylläpitivät edelleen TSV, Helsingin yliopiston kirjasto (nykyinen Kansalliskirjasto) ja Kopiosto.

• Vuonna 2001:
• Elektran saavutettavuus parani oleellisesti kun artikkelit linkitettiin Arto-tietokantaan. 
• Elektra-aineistojen metadatakuvailussa on jatkuvasti käytetty kirjastojen Arto-tietokantaan tuottamaa standardoitua bibliografista ja sisällönkuvailutietoa. Koska Elektra-lehdet raportoivat alansa uusimmasta tutkimuksesta suomen kielellä, kirjastoissa asiantuntijatyönä tehty sisällönkuvailu helpottaa tiedon löydettävyyttä sekä vahvistaa tutkimuksen näkyvyyttä ja osaltaan myös uusien suomenkielisten käsitteiden vakiintumista tieteelliseen kommunikointiin.

• Vuonna 2007:
• Elektra-palvelu siirrettiin Kansalliskirjaston Doria-käyttöliittymään. Tämä mahdollisti muun muassa viitetietojen löytymisen Googlen avulla. Palveluun alkoi kohdistua aiempaa enemmän tuloksettomia latausyrityksiä käyttäjäorganisaatioiden ulkopuolelta. 
• Tieteellisten seurain valtuuskunta otti jäsenseurojensa käyttöön Opetusministeriön tuella avoimeen julkaisemiseen soveltuvan alustan Tieteellisten lehtien verkkopalvelun. Osa seuroista lähti kokonaan avoimen julkaisemisen tielle; näistä osa turvaa taloutensa ja painetuista lehdistä saatavan tilausmaksun e-julkaisemisen embargoilla (esimerkiksi yhden kuukauden ajalla).

• Vuonna 2015:
• Elektran käyttö, siis artikkelilatausten määrä on kuluneitten vuosien aikana jatkuvasti kasvanut. 10 käytetyintä lehteä vuonna 2015 ovat olleet Kasvatus, Psykologia, Aikuiskasvatus, Hoitotiede, Sosiologia, Gerontologia, Historiallinen aikakauskirja, Hallinnon tutkimus, Terra ja Sukupuolen tutkimus – Genusforskning.
• Palvelun suurimmat käyttäjät ovat olleet Helsingin, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Itä-Suomen yliopistot.
• Kopiosto huolehtii edelleen lehdille ja osin myös kirjoittajille vuosikorvaukset aineiston käytöstä latausmäärien perusteella.

Kotimainen tiedejulkaiseminen kohti avoimuuden aikaa

Tieteelliset seurat ovat Suomessa merkittäviä tiedekustantajia, jotka eivät pyri toiminnassaan kaupalliseen voitontavoitteluun vaan kattamaan kustannukset. Seurojen julkaisemien lehtien talous on tunnetusti niukka ja perustuu jäsen- ja tilausmaksuihin.

Osa kieltää rinnakkaistallennuspolitiikan kokonaan, osa ei ole ottanut asiaan kantaa.

Tällä hetkellä suuri osa kotimaisista tiedejulkaisuista ei toteuta minkäänlaista avointa julkaisutoimintaa ja kuten tiedekustantajien avoin kirje Helsingin yliopiston kirjastolle osoittaa, valtaosalle Elektra-palvelun lehtiä julkaiseville seuroille käyttömaksut muodostavat merkittävän taloudellisen pohjan julkaisemiselle. Tarkasteltaessa esimerkiksi edellä mainittujen kymmenen Elektra-palvelun suosituimman lehden rinnakkaistallennuspolitiikkaa, osa kieltää sen kokonaan, osa ei ole ottanut asiaan kantaa.

Jotkut seurat ovat kuitenkin pystyneet toimimaan toisin ja ovat siirtyneet avoimeen julkaisemiseen. Monet näistä ovat ottaneet käyttöön Tieteellisten seurojen valtuuskunnan tarjoaman ojs-julkaisualustan. Esimerkiksi Informaatiotutkimus-lehti ilmestyy ajantasaisesti ja avoimesti verkossa ja myös lehden koko arkisto on vapaasti käytössä. Lehti ilmestyy painettuna tilausmaksullisena koosteena kerran vuodessa sisältäen kuluneen vuoden aikana verkossa julkaistun aineiston.

Tutkimuksen rahoittajat ovat alkaneet edellyttää tutkimustulosten avointa saatavuutta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2014 Avoin tiede ja tutkimus –hankkeen (ATT) tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi. Tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomi nousee yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa. Myös muut tutkimuksen rahoittajat ovat alkaneet edellyttää tutkimustulosten avointa saatavuutta, ja tutkijan on rahoitusta hakiessaan tehtävä myös julkaisemista koskeva suunnitelma.

Tiedejulkaisijoiden kirjeessä Helsingin yliopiston kirjastolle mainittu TSV:n ja Kansalliskirjaston yhteinen hanke Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan (”Kotilava”) on osa ATT-hanketta. Tarkoitus on löytää kaikille osapuolille sopiva rahoitus- ja toimintamalli. Hanke käynnistyi taustaselvityksellä, jossa ilmeni, että hankepilottiin osallistuvat tiedejulkaisijat ovat valmiita ainakin jonkinlaiseen avoimeen julkaisemiseen. Heille mieluisin rinnakkaistallentamisen muoto on ns. kultainen avoimuus (Golden OA). Merkitseekö tämä lehtien muuttumista täysin open access –perustaisiksi, jolloin niiden taloutta turvataan kirjoittajamaksuilla ja mikä tulee olemaan painettujen lehtien tulevaisuus? Olisi toivottavaa, että hankkeessa syntyy kaikkia osapuolia tyydyttävä avoimen julkaisemisen rahoitusmalli.

Olisi tärkeää, että yliopistokirjastot olisivat mukana jakamassa asiantuntijuuttaan.

Kotilava- hankkeen tavoitteena on nostaa open access -julkaisujen määrä nykyisestä 30 %:sta 50 %:iin valtionapua saavista lehdistä. Lisäksi hankkeessa selvitetään laajasti monia julkaisemiseen liittyviä kysymyksiä aina DOI- ja ORCID-tunnisteiden käyttöönottoa myöten. Kuten Kimmo Tuominen toteaa vastauskirjeessään tiedejulkaisijoille, olisi tärkeää että myös yliopistokirjastot olisivat mukana hankkeessa jakamassa asiantuntijuuttaan tiedonkäyttäjien tarpeista, elektronisten aineistojen hankintamalleista ja käyttöön asettamisesta sekä rinnakkaistallentamisesta.

Ongelmallisinta näyttää olevan kaikille osapuolille oikeudenmukaiset rahoitusmallit.

Open access -julkaisemisen mahdollisuuksia ryhdyttiin kansallisesti selvittämään Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella jo 10 vuotta sitten, ja yliopistot laativat 2010-luvun alussa päätöksiä ja suosituksia rinnakkaistallentamisesta. Viime vuosien kokemukset osoittavat, että avoimessa julkaisemisessa ongelmallisinta näyttää olevan kaikille osapuolille oikeudenmukaiset rahoitusmallit. Olisiko kuitenkin ollut mahdollista ratkaista kotimaisen tiedejulkaisemisen avoimuuskysymykset jo vuosia aiemmin?

Olen seurannut Elektran kehitystä omassa kirjastotyössäni palvelun käynnistämisestä lähtien. Toivon, että Kotilava-hankkeen myötä päästään kotimaisen tiedejulkaisemisen mallikkaaseen avoimuuteen:

• kotimaiset tiedekustantajat sallisivat rinnakkaistallentamisen.
• kotimaiset tiedelehdet eivät lähde hybridijulkaisemisen tielle, jolloin ne saavat tuloja kahteen kertaan: tilausmaksuista ja erikseen avoimeksi maksetuista avoimista artikkeleista.
• suositaan suomalaista eli pitkien embargojen sijaan mahdollisestaan ajantasaisen kotimaisen tutkimustiedon saatavuus pienellä kielialueellamme.

LÄHTEET:

Aalto, Eeva-Liisa, ELEKTRA uusilla urilla - Tietolinja 1/2001. http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/tietolinja/0101/elektra.htm

Elektra-tietokannan tilauksen lopettaminen uhkaa suomalaista tiedejulkaisemista.  Avoin kirje Helsingin yliopiston kirjastolle 15.12.2015. http://www.sosiologia.fi/avoinkirje/

Elektra - kotimaisia tieteellisiä julkaisuja sähköisessä muodossa. http://elektra.helsinki.fi/

Eräsaari, Milla, Tiedekustantajilta kysyttiin avoimesta julkaisemisesta. Tietolinja 2015/2.  http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201506029976

Ilva, Jyrki, Elektra uudessa ympäristössä. Digitaalinen kirjasto –blogi 12.11.2007. http://blogs.helsinki.fi/digikirjasto/2007/11/12/elektra-uudessa-ymparistossa/

Ilva, Jyrki, Elektra vuonna 2015 : vakiintunutta toimintaa ja uusia haasteita. Tietolinja 2015/2. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201506029971

Ilva, Jyrki, Elektran käyttöluvut ennätykseen Digitaalinen kirjasto -. Digitaalinen kirjasto –blogi 4.12.2015. http://blogs.helsinki.fi/digikirjasto/

Ilva, Jyrki & Lilja, Johanna Kotimaiset tieteelliset lehdet ja avoin julkaiseminen: selvitys mahdollisista rahoitusmalleista. Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2014. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102279/Kotimaiset_tieteelliset_OA.pdf?sequence=2

Kotimaiset kustantajat ja rinnakkaistallennus. https://wiki.helsinki.fi/plugins/servlet/mobile#content/view/124127420

Lilja, Johanna & Nygård, Antti-Jussi, Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan. Esitys Avoimen tieteen ja tutkimuksen foorumissa Tampereella, 11.11.2015. https://www.slideshare.net/mobile/Avointiede/kotimaiset-tieteelliset-lehdet-avoimiksi-ja-vaikuttamaan

Tuominen, Kimmo, Ennakoivaa yhteistyötä kotimaisen tiedejulkaisemisen pelastamiseksi. Vastaus suomalaisten tiedelehtien tekijöiden avoimeen kirjeeseen Helsingin yliopiston kirjastolle. HULib News 17.12.2015.  http://blogs.helsinki.fi/librarynews/2015/12/17/ennakoivaa-yhteistyota-kotimaisen-tiedejulkaisemisen-pelastamiseksi/

Mirja Laitinen