Puhe kirjastojen opetus- ja ohjauspalveluista johtaa pääsääntöisesti mielikuviin relevanttien tiedonlähteiden esittelystä ja tehokkaampien tiedonhakutapojen oppimisesta. Miten parhaiten löydän tenttikirjan ja saan sen luettavakseni – ja mielellään ennen tenttiä? Tai helpoiten pääsen lukemaan opettajan mainitsemaa kansainvälistä artikkelia? Kun tiedän, mistä ja miten, ja hetken harjoittelen, taito on hyppysissä.
Kirjaston tarjoamat fuksien kirjastoinfot ovat interaktiivisia ja sisältävät käytännön harjoittelua. Kirjastoinfot tavoittavatkin jo pääosan fukseista, ja loppuosan ohjaaminen hoituu yleensä muulla ohjeistuksella sekä kirjaston palvelupisteiden opastuksella.
 |
|
Lähde: University of Illinois, University Library
|
Kun tavoitteena on oppia tieteellisen työskentelyn yksi kivijalka, eli tutkimuksen teoriakehykseen ja metodeihin liittyvä tiedonhankinta, ollaan toisenlaisten haasteiden edessä. Tietokantojen tuntemus ja tehokas tiedonhaku ovat toki edelleen mukana, mutta yksi tiedonlähde ei enää riitä.
Kandiseminaareista saamiemme kokemusten mukaan tutkimusprosessista irrallaan läpikäytäväksi jäävät tiedonlähteet jäävät kuitenkin vain pintapuolisesti ymmärretyksi, ahdistavaksi ja sekavaksi vyyhdeksi. Ja sen kuningas Google seuraavassa sekunnissa jyrää 6-0. Miksi vaivautua, jos vähemmälläkin selviää?
Tiedon hakijoina ja hankkijoina olemme erilaisia, ja onkin vaikea sanoa, millä keinoin tässä voisi päästä vähemmällä. Luotettavien tieteellisten lähteiden valintaa ja hallintaa helpottaa kuitenkin huomattavasti, kun jo lähtökohtaisesti valitsee pääasiallisesti tieteellisiä julkaisuja sisältäviä tiedonlähteitä.
Oman tieteenalan julkaisukäytännöt kertovat dokumenttityypin tai tyypit, joita ollaan hakemassa. Tyypillisesti nämä ovat artikkeleita ja/tai kirjoja. Kirjaston verkko-oppimateriaalit neuvovat tietokantojen hakemisessa ja antavat tieteenalakohtaisia ehdotuksia käytettävistä tiedonlähteistä kulloinkin tarvittaville dokumenttityypeille. Tiedonlähteiden löytäminen näillä ohjeilla ei yleensä tuota ylitsepääsemätöntä ongelmaa.
Tehokas tiedonhaku tutkimuksen tiedonhankintaprosessissa ei kuitenkaan ole vain tiedonlähdekartta ja vipstaakivalintoja.
Jos lähtökohtaisesti ei tiedetä, mitä omasta tutkimusaiheesta on jo julkaistu, nousee keskeiseksi haasteeksi hakutermien työstäminen ja eri tiedonlähteiden vaatimien hakustrategioiden oivaltaminen. Hakustrategialla tarkoitetaan kuhunkin tiedonlähteeseen parhaiten soveltuvaa hakutermistöä ja niiden yhdistämistä hakulauseeksi vaikkapa tiedonlähteen laaja-alaisuuden ja hakutermien spesifisyyden näkökulmasta.
Tieteellinen työ on keskustelua, jota käydään aineistojen, oman tieteellisen kirjoittamisen, ohjaajien ja muiden tutkijoiden kanssa. Keskustelu perustuu käsitteisiin, joihin myös suunnitelmallinen tiedonhankinta ja siihen sisältyvät tiedonhaut perustuvat. Tutkittavaan aiheeseen liittyvä käsiteanalyysi voi suoraan tuottaa hakutermejä. Joissain tapauksissa on tarpeen työstää niitä asiasanastojen, kuten YSAn tai tietokantojen omien sanastojen, avulla. Hakutermit eivät siis tipahda hihasta ravistamalla, kuten jotkut opiskelijat ehkä toivovat.
Tiedonhankinta on tutkimusprosessin välttämätön säie. Voisiko siis ajatella, että vapauttaisimme voimavaramme sisällöllisiin keskusteluihin, ja avaisimme how-to -prosessit toimintatavoiksi, kuten tiedonhankintasuunnitelmaksi, jota sitten päivittää tarvittaessa?
 |
|
Suunnitelmallinen tiedonhankinta alkaa aiheeseen tutustumisella
ja käsiteanalyysillä. Kuva: https://koppa.jyu.fi/avoimet/kirjasto/kirjastotuutori.
|
Opiskelijapalaute oli pääosin positiivista:
”Uskon, että kurssista eniten hyötyvät juuri opiskelun aloittaneet ja kandivaiheen opiskelijat, mutta myös itselleni (4. vuoden opiskelijalle) tuli eteen uusia asioita. Tuntuu nurinkuriselta, että tällainen kurssi ei kuulu pakollisiin tai edes suositeltaviin opintoihin […] minkä tahansa alan opiskelijalle.” (pilottikurssilainen)
Kirjaston opetuksen vuosi 2015 osoittaa, että tiedonhankintaa opiskellaan meillä nyt ahkerasti: opetuksen kokonaismäärä oli 1022 tuntia (reilu 20% kasvu edellisvuoteen) ja osallistujia oli yhteensä 7138 (yli 13% kasvu). Mikäli eri koulutuksiin osallistuneet olisivat aina eri henkilöitä, kirjaston kurssit siis tavoittaisivat liki puolet opiskelijoistamme. Tulos on hyvä tietäen, että koulutuksiin osallistuminen on muualla kuin Kauppakorkeassa pääsääntöisesti vapaaehtoista, vaikkakin usein ainelaitosten suosittelemaa. Paljon on kuitenkin jäänyt opiskelijoiden tietoisuuden varaan näiden taitojen hyödyllisyydestä.
Tiedonhankinnan osalta rehtorimme päätös opetussuunnitelmien uudistamisesta on lupaava:
”Kaikissa opetussuunnitelmissa (ml. vieraalla kielellä opetettavat maisteriohjelmat) otetaan huomioon ns. yleisopinnot (viestintä- ja kieliopinnot, tiedonhankintaan liittyvät opinnot, työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksiin liittyvät opinnot, hyvien tieteellisten käytänteiden periaatteet jne.), jotka voidaan mahdollisuuksien mukaan integroida osaksi substanssiopetusta.”
Kirjastossa kehiteltävät oppimateriaalit ja kurssit (kontakti, verkko ja sulautetut) ovat osa koko yliopistoa koskevaa ops-työtä. Työmme lähtökohtana on myös, että vastaavat palvelut tarjotaan soveltuvin osin englanniksi. Tiedonhankinnan perusteiden osalta hiomme materiaalit ja kurssit kuntoon ensi syksyksi yhtenä yliopiston tämän vuoden eEducation -hankkeista.
Eeva Koponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti