Open Access ja Twitter-efekti

Twiittaatko tai bloggaatko omista avoimesti saatavana olevista artikkeleistasi? UCL:n tutkijan tohtori Melissa Terraksen mukaan niin kannattaisi tehdä. Sosiaalisen median käyttö tutkimuspromotoinnissa edistää huomattavasti tutkimuksen saamaa huomiota. 

Syksystä 2011 asti University College Londonin (UCL) tutkija Melissa Terras on tiedottanut kaikista avoimesti saatavana olevista tutkimuksistaan sosiaalisen median kautta. Hän noudattaa UCL:n progressiivista avoimuuslinjaa ja tallentaa – kuten UCL on tutkijoitaan ohjeistanut – kaikki artikkelinsa avoimesti UCL Discovery-julkaisuarkistoon (vrt. JY:n JYX). Terras ei kuitenkaan tyydy vain tähän. Hän haluaa lisätä tutkimuksensa näkyvyyttä vielä avointa arkistoakin enemmän. Syksystä 2011 alkaen hän on kertonut jokaisesta uudesta tutkimuksestaan blogin ja twitterin kautta.

Bloggaaminen moninkertaistaa latausmäärät

Terras huomasi hyvin nopeasti, että tutkimuksesta bloggaaminen ja/tai twiittaaminen nostaa merkittävästi tutkimuksen saamaa huomiota ja latausmääriä.

Esimerkkitapauksena Terras mainitsee artikkelinsa Digital Curiosities: Resource Creation Via Amateur Digitisation (Literary and Linguistic Computing, 25 (4) 425 – 438). Ko. artikkeli on vuodelta 2009, mutta artikkelin tallentamisen jälkeen sitä oli ladattu Discovery-julkaisuarkistossa vain kaksi kertaa. Näin huolimatta siitä, että artikkeli oli avoimesti saatavana. Mutta kun hän twiittasi ja bloggasi artikkelistaan, sen latausmäärä nousi välittömästi 140:een. Parin viikon päästä latauskertoja oli jo 535 ja kolme viikkoa myöhemmin yli 800. Huhtikuuhun 2012 mennessä ko. artikkelia oli ladattu jo yli tuhat kertaa ja se oli oman laitoksensa kolmanneksi ladatuin artikkeli vuonna 2011.

Lähde: Terras, M. (2011). What happens when you tweet on OpenAccess Paper.

Avoin versio kerää 3 x enemmän latauksia kuin maksullinen

Merkillepantavaa oli, että artikkelista tiedottaminen lisäsi latausmääriä paitsi avoimessa Discovery-arkistossa, myös varsinaisen julkaisufoorumin eli tilausmaksullisen lehden sivuilla. Kuitenkin niin, että julkaisuarkiston kautta saatavana ollut avoin versio keräsi noin kolme kertaa enemmän latauksia kuin tilausmaksullinen versio. Terras sanookin, että artikkelien avoin tallentaminen oman yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon on ehdottoman kannatettava asia:

“There have been almost 3 times that number of downloads from our institutional repository…I think its fair to say: It’s a really good thing to make your work open access. More people will read it than if it is behind a paywall. Even if it is the most downloaded paper from a journal in your field, open access makes it even more accessed.”

Mutta oliko kyseessä vain yksittäistapaus vai päteekö havainto kaikkiin artikkeleihin?

Testatakseen ilmiötä laajemmin Terras tallensi Discovery-arkistoon erään tutkimusprojektin papereista neljä, mutta twiittasi niistä vain kolmesta. Tulos: Artikkelit, joita oli mainostettu sosiaalisen median kautta saivat kukin huomattavan määrän latauksia (142; 209; 297), mutta artikkeli, josta Terras ei ollut kertonut Twitterin/blogin kautta sai vain 12 latausta.

Sosiaalisen median kautta tapahtuva tutkimuksesta tiedottaminen tulisikin Terraksen mielestä olla tutkimusprosessin luonnollinen jatkumo. 

Kaksi ohjetta: 1) Ajoitus, 2) Sisältö 

Terras antaa tutkijoille kaksi ohjetta tulokselliseen artikkelimainontaan. Ensinnäkin ajoitus. Paras aika twiitata on klo 11-15 eli silloin, kun ihmiset pääosin muutenkin ovat koneen ääressä. Ei kannata twiitata yöllä tai viikonloppuisin. *)

Toinen ohje on sitoutuminen. Pelkkä linkin lähettäminen ei tuo toivottua tulosta. Blogissa on hyvä kertoa tutkimuksen taustoista eli siitä, miten tutkimus tehtiin ja miksi, mitä tuloksia saatiin. Sen lisäksi tieto siitä, mistä tutkimuksen full text löytyy. Eli linkki tutkimuksen avoimeen versioon oman yliopiston julkaisuarkistossa.

Lue Melissa Terraksen kirjoitus kokonaisuudessaan:
http://www.oastories.org/2012/10/dr-melissa-terras-open-access-and-the-twitter-effect

Melissa Terras Blog
http://melissaterras.blogspot.co.uk/2011/10/open-access-ucl-and-me.html

Jyväskylän yliopiston avoin arkisto JYX.

Lisätietoa avoimesta tallentamisesta.

Marja-Leena Harjuniemi
Kirjasto/JYX-julkaisuarkisto, Open Access –neuvonta


*) Aika riippunee myös aikavyöhykkeistä. Paras aika lienee se, milloin ajateltu kohderyhmä on hereillä./MLH

Muista hoitaa kirjastoasiat myös kesällä

Kesäistä opiskelua.
KUVA: Petteri Kivimäki

Kirjasto elää ja hengittää, vaikka lomakausi pian alkaakin. Palvelut pelaavat koko kesän aukioloaikoihin ja tiloihin tulevista muutoksista ja ruokalaremontin aiheuttamasta melusta ja epämukavuudesta huolimatta.

”Miten te ootte kesällä auki?”

Pääkirjaston aukiolo- ja palveluajat vaihtelevat tänä kesänä poikkeuksellisen paljon remontin vuoksi. Tarkista siis aukioloaikamme viikoittain ja varaudu nopeisiinkin muutoksiin.

Kesän aukiolo- ja palveluajat löydät kirjaston verkkosivuilta ja voit tiedustella niitä myös puhelimitse numerosta 040 805 3803.

Kesäkuun alkuun asti voit asioida kirjaston 1. kerroksessa myös lauantaisin klo 11 - 15 itsepalveluna. Kesäkuun alusta alkaen koko kirjasto pidetään viikonloppuisin kiinni aina syyskuun alkuun saakka.

Kaukopalvelu on suljettuna koko heinäkuun, joten tee tilauksesi jo kesäkuussa. Tilaamiasi kauko- ja yhteislainoja voit noutaa lainauksesta koko kesän. Kampuskirjastot sulkevat ovensa heti juhannuksen jälkeen ja avaavat ne jälleen elokuun puolessavälissä. Myös Kirjavitriini sulkee ovensa sydänkesällä kolmeksi viikoksi.

”Meniskö vaikka eTenttiin?”

Kesällä voit suorittaa tenttejä vain arkisin - kirjaston aukioloaikoina tietenkin. Kun varaat aikaa eTenttiin, tarkista aukioloajat ja nouda eTentin avain ajoissa Kirjavitriinistä tai sen ollessa suljettuna pääkirjaston lainauksesta (1. krs).

”Ai niin, se uusinta!”

Muista uusia tai palauttaa lainasi ajoissa myös kesällä, niin vältät harmilliset myöhästymismaksut ja lainakiellon. Siis ennakoi ja hoida kirjastoasiasi kuntoon ajoissa ennen matkalle lähtöä sekä myös lomailun aikana.

Tässä kirjastonkäyttäjän muistilista:

• Uusi lainasi viimeistään, kun saat ennakkoilmoituksen lainojen erääntymisestä.
• Jos et saa lainojasi uusituksi verkossa, ota yhteyttä kirjastoon, email: lainaus@library.jyu.fi tai puh. 040 805 3803.
• Kun kirjasto on suljettu, voit palauttaa lainasi pääoven palautusluukkuun. Voit palauttaa kirjat myös postitse osoitteella: Jyväskylän yliopiston kirjasto/Lainaus, PL 35 (B), 40014  JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. 
• Jos maksusi ovat kertyneet yli lainakieltorajan (10 €) etkä pääse hoitamaan niitä paikan päälle, pyydä kirjastosta tilinumero verkkomaksamista varten.
• VIETÄ LOMAA!

Lämmintä ja aurinkoista kesää!

Raila Salminen

Uusi JYKDOK - helppoa tiedonhakua

Kirjaston tietokanta JYKDOK kokee kasvojen kohotuksen ja muodonmuutoksen, kun se liittyy kansalliseen verkkopalveluun Finnaan. Uusi JYKDOK ei ainoastaan näytä hyvältä, vaan se osaa myös uusia temppuja.

https://jyu.finna.fi/

Uusi JYKDOK on nykyaikainen ja asiakasystävällinen palvelu, joka helpottaa tiedon löytämistä. Palveluun voi kirjastokortin ohella kirjautua myös yliopiston verkon tunnuksilla. Tutut toiminnot, kuten varausten tekeminen ja lainojen uusiminen ovat entistäkin helpompia. Niiden lisäksi palveluun on lisätty paljon käteviä toimintoja. Voit muun muassa tallentaa tekemiäsi hakuja omalle käyttäjätilillesi, kommentoida lukemiasi kirjoja tai vaikka jakaa hakutuloksesi sosiaalisessa mediassa.

Kaikki aineisto samalla haulla

Uuden JYKDOKin käyttäjän ei tarvitse hakea e-aineistojaan eri hakukoneilla, eikä kikkailla Nellissä. Jyväskylän yliopiston suositun julkaisuarkiston JYXinkin aineistot löytyvät uudesta JYKDOKista. Etsimäsi aineisto voi olla artikkeli, lehti, kirja, kuva, painettu tai elektroninen. 

Tiedonhakua yli kirjastorajojen

Uutta JYKDOKissa on myös, että samalla haulla voit hakea jatkossa monien muidenkin maamme kirjastojen ja museoiden aineistoja. Rajaus on helppo tehdä vaikka vain Jyväskylän alueen kirjastoihin.

Kirjaston kotisivulla on linkki uuteen JYKDOKiin. Kyseessä on vielä beta-versio, jota kehitetään koko ajan. Tähän tarvitsemme Sinun apuasi, koska JYKDOK on tehty käyttäjiä varten. Toivomme suoraa palautetta siitä, mikä toimii tai mättää ja mitä kirjastot voisivat tehdä paremmin helpottaakseen tiedonhakuasi.

Klikkaa ja kokeile uutta JYKDOKia! Kerro käyttökokemuksistasi täällä tai vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta.

Kirjasto järjestää myös koulutusta uuden JYKDOKin käyttöön. Ilmoittaudu "Kun JYKDOK söi Nellin" -koulutukseen!

Sini Tuikka ja Arto Ikonen

Tule ja hae omasi!

Kuva: Wikipedia / Jorge Royan

Jos kevätsiivouksen myötä kotiin tuntuu jääneen liikaa tilaa, ei hätää: voit hakea tällä viikolla hyllyn täydennystä yliopiston kirjaston dyykkauspäivästä.  Torstaina 18.4. on jaossa tuhansia laadukkaita kirjoja – ja aivan ilmaiseksi. 

Dyykkauksessa on tarjolla erityisen paljon vanhoja kurssikirjoja, koska 1. kerrokseen kesällä remontoitava ruokala on edellyttänyt kevättalven mittaan runsasta kokoelmien karsimista. Myös muista kerroksista on poistettu paljon aineistoa, joka odottaa uutta kotiaan. Tarjolla on myös kaunokirjallisuutta eri kielillä.

Hyllyjen täydennyksen lisäksi kirjat voivat nykypäivänä päätyä myös askartelu- ja sisustusmateriaaliksi. Ne taipuvatkin todistetusti mm. koriste-esineiksi, ja osaa viehättää ajatus kirjapinoista esimerkiksi sivupöytinä ja hyllyn kannattimina. Lue aiheesta lisää esim. Liina-nuken maailma -blogissa.

Etsitpä sitten luettavaa tai askartelumateriaalia, tule ja hae omasi!

* * * * * * * * * * * * * *

Dyykkaa kirja! -tapahtuma

to 18.4. klo 9-20 pääkirjaston ala-aulassa (1. krs)

Tytti Korkiakoski

Kokoelmat vaihtavat paikkaa

KUVA: Tytti Korkiakoski

Pääkirjaston kokoelmat ovat kuluvan kevään ajan liikkeessä, kun aineistoa tiivistetään ja siirretään. Muutokset liittyvät toukokuun lopussa alkavaan 1. kerroksen ruokalaremonttiin, jonka alta nykyisen kurssikirjasalin on oltava tyhjä.

Kurssikirjaston kaikki kirjat siirtyvät 2. kerrokseen, minkä vuoksi niitä tiivistetään parhaillaan. Hyllypäädyissä olevat aakkoset eivät tiivistyksen vuoksi pidä täysin paikkaansa, mutta kirjat löytyvät kuitenkin merkityn paikan välittömästä läheisyydestä.

Myös 2. ja 3. kerroksessa sijaitsevia kirjoja ja lehtiä sijoitetaan uuteen paikkaan. Jos tietyn alan aineisto ei löydy tutusta hyllystä, kannattaa tarkistaa hyllypääty, jossa kerrotaan kokoelman uusi paikka. Lisäksi Jykdokissa on kirjojen sijainneista ajantasaiset tiedot. Lainauksesta ja 2. kerroksen neuvonnasta kannattaa aina kysyä apua, jos jotain kirjaa ei löydy.

Kirjojen ohella jotkin kalusteet ovat jo muuttaneet paikkaa, kuten 2. kerroksen tietokone- ja ryhmätyöalueelle siirtynyt vapaakappaleiden kortisto ja sen tieltä toiseen paikkaan siirtynyt näyttelyvitriini. Suuremmista kalustesiirroista tiedotamme niiden lähestyessä erikseen.

Tytti Korkiakoski

Ymmärrettävyyttä ja avoimuutta tieteeseen

Tiedeviestintää 1400-luvulla.
KUVA: Wikimedia

Tieteen avoimuutta korostetaan mm. suosimalla avointa julkaisemista ja tallentamista. Tieteen tuleekin kuulua kaikille eikä sitä pidä tunkea muurien taakse piiloon vain harvojen ja valittujen saataville, sillä useinhan tutkimukset käsittelevät hyvin arkipäiväisiä ihmiselämän ilmiöitä. Tutkimuksen sanoma ja sen sisältämä tieto voi silti jäädä joskus hämärän peittoon, vaikka avoimuus muuten toteutuisikin.

Tieteen kieli voi olla haasteellista, mutta ei pelkästään vaikeiden sanojen takia. Tieteen kielen käyttö tapahtuu usein tiedeyhteisön sisällä, jossa jo asiasta tietoiset ihmiset kommunikoivat keskenään.

Lähiaikoina on ilmestynyt parikin suomenkielistä julkaisua, joissa käsitellään tieteen kieltä ja tieteestä kirjoittamista. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta julkisti kansallisen tiedeviestinnän toimenpideohjelman, jossa painotetaan, miten "yhteiskunta tarvitsee asiantuntijatietoa myös tiedeinstituutioiden ulkopuolella". Hiljattain ilmestynyt Tieteen yleistajuistaminen (Gaudeamus, 2013) keskittyy myös tieteen yhteiskunnalliseen asemaan ja antaa myös konkreettisia työkaluja tieteen popularisoimiseen.

Tiedeviestintää voi opiskella aineopintoihin asti useammassa Suomen yliopistossa. Oulun yliopistossa aineesta on myös maisteriohjelma. Helsingin yliopistoon perustettiin vastikään tietokirjallisuuden ja –kirjoittamisen professuuri, joka on kiinnostava lisä suomalaisen tiedeviestinnän kehittämisessä.

Tiedettä blogeihin

Blogit eivät ole enää uusi ilmiö, mutta on kiinnostavaa miettiä niiden roolia tieteen julkisuuden ja avoimuuden toteutumisessa.

Blogiin kirjoittavaa tieteentekijää ja -tuntijaa ei kontrolloida ja hän voi irrotella mielensä mukaan. Hänen ei tarvitse käyttää tieteen kieltä eikä noudattaa kaikkia tuttuja tieteen käytänteitä. Tieteen tekemisen ja siitä kirjoittamisen eettiset periaatteet ovat hyvällä tutkijalla sen verran selkärangassa, ettei niiden noudattamista tarvitse edes erikseen miettiä, kirjoitti mihin tahansa.

Laajemmalle yleisölle laajemman yleisön kielellä suunnattu tieteellinen blogi tukee open accessin periaatteita, kuten avoimuutta, saatavuutta ja löydettävyyttä. Samalla se popularisoi tiedettä tehden sen laajemmalle joukolle ymmärrettäväksi. Tiedettä ja uusimpia tutkimustuloksia seuraavat ihmiset voivat jakaa tietonsa meille muille, jotka eivät ole asiaan niin paneutuneet, mutta ovat kuitenkin kiinnostuneita.

Blogissa juttunsa voi ja saa julkaista milloin vain hyväksyttämättä sitä kenelläkään. Tällaisessa julkaisemisessa saa pitää langat omissa käsissään ja vapautua opetus-, tutkimus- tai asiantuntemustyön rajoitteista. Luulisi tällaisen houkuttelevan kirjoittajia. Mutta salliiko tiedeyhteisö tämän? Tarvitseeko tutkijan pelätä, että hän ei enää ole yhtä vakavastiotettava tiedeyhteisön edustaja, jos ei noudata perinteisiä tiedeviestinnän tapoja?

Joutavia sellaiset ajatukset. Luulen, että suuri määrä älykästä potentiaalia jää käyttämättä ja jakamisen kautta lisäarvoa saavaa tutkimusta jää löytämättä, koska se on puettu perinteiseen tieteelliseen ilmiasuun ja se julkaistaan perinteisten tieteellisten kanavien kautta.

Popularisoinnissa on sekin hyöty, että ihan oikeaa ja tutkittua tietoa päätyy laajemman yleisön tietoisuuteen. Toivottavasti tämä vähentäisi pseudotieteellisten elämäntapaoppaiden ja fiilispohjalta tehtyjen ”tietokirjojen” sekä internetissä (myös blogeissa) esiintyvien vouhottajien uskottavuutta.

Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen, mutta sai myös alkunsa blogista. Tiina Raevaara suosittelee myös tutkijoille blogin pitämistä. Raevaara on hyvä esimerkki tiedeblogaamisesta. Hän kirjoittaa kiinnostavasti ja selkeästi, eikä sorru liialliseen tai kuivaan tieteen kielen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään huuhaata, vaan kiinnostavasti ja sujuvasti kirjoitettua asiaa.

Toinen hyvä esimerkki on Marko Hamilo, joka Skeptikon päiväkirja -blogissaan käsittelee monia eri ilmiöitä tieteellisellä mielenkiinnolla, mutta onnistuu tekemään hankaliakin asioita ymmärrettäväksi.

Ja onhan meillä Jyväskylän yliopistolaisillakin hyviä blogeja. Kirjoittamisen tutkijatohtorin Risto Niemi-Pynttärin mainioita kirjoituksia voi lukea sekä täällä että täällä. Liikuntabiologian laitoksen Wikiliikkuja puolestaan kertoo kiinnostavia asioita ihmiskehosta ja liikunnasta.

Tällä JYKe-blogilla kirjasto pyrkii omasta puolestaan tavoittamaan laajempaa yleisöä, kuten opiskelijoita ja tutkijoita. Tarkoitus on lisätä näkyvyyttä ja kertoa nykyaikaisen tieteellisen kirjaston toiminnasta, joka ei aina ole niin näkyvää tai tunnettua.

Tieteen suomi

Kaikissa Suomen korkeakouluissa ei arvosteta lainkaan suomen kieltä tieteen kielenä. Aalto-yliopisto ilmoitti aloittavansa ensi syksynä maisteriopinnot, jossa kielenä on vain englanti. Suomen kieli ei siis kelpaa tieteen kieleksi ja englanninkielisellä opetuksella pyritään saamaan lisää kansainvälisiä opiskelijoita ja tutkijoita.

Tämä on sen verran häiritsevä ajatus suomen kielen arvostuksen puutteesta, että toivon sen herättävän keskustelua enemmänkin, myös tutkijoiden ja korkeakoulujen piirissä.

Meillä Jyväskylässä sentään arvostetaan suomen kieltä hieman enemmän. Rehtori Matti Manninen rohkaiseekin suomen kielen käyttöön nimenomaan tieteen popularisoinnissa, vaikka englannin dominoivaa asemaa tieteen ykköskielenä ei voikaan kiistää. Toistaiseksi.

Arto Ikonen

Taidepolku ei mene kirjastonkaan ohi

Jyväskylän yliopiston juhlavuoden yksi kiinnostavista tempauksista on Taidepolku-näyttely, jossa esitellään yliopiston uusimpia taidehankintoja.

Näyttely on levittäytynyt ympäri kampuksia ja mukana on parikymmentä hienoa teosta yliopiston yli tuhannen taideteoksen kokoelmasta.

Kirjastoon saimme tunnelmaa luomaan Nanna Suden öljymaalauksen Jumala säästää mustettaan. On hienoa saada kirjaston tiloihin lisää taidetta herättämään ajatuksia ja tunteita lukuisten kirjojen lisäksi.

Nanna Susi: Jumala säästää mustettaan. Öljymaalaus kankaalle, 2011.
KUVA: Jussi Tiainen

Jo ennestään kirjastossa on useita maalauksia ja veistoksia muun muassa sellaisilta taiteilijoilta kuin Carolus Enckell, Kaarina Heikinheimo ja Leena Turpeinen-Kitula.

Nanna Suden maalaus on nähtävissä kirjaston 2. ja 3. kerroksen välisellä porraskäytävällä.

Lisää tietoa taiteilijasta löytyy näistä kirjoista.

Arto Ikonen