Kirjaston aineistohankinta vaikuttaa koko yliopistoon

Hankala taloustilanne ja hallituksen leikkaukset koskevat myös korkeakouluja, kuten yliopistoissa on huomattu - ja tullaan huomaamaan.

Säästöt osuvat tietenkin myös yliopistokirjastoihin ja niiden hankintamäärärahoihin. Jos tiedejulkaisujen hinnat jatkavat nousuaan samalla kun hankintamäärärahoja joudutaan leikkaamaan, tarkoittaa tämä väistämättä sitä, että tärkeiden aineistojen saatavuus hankaloituu.

Helsingin yliopiston kirjaston viime vuoden lopussa tekemät lakkautuspäätökset herättivät keskustelua. On ilahduttavaa huomata, että yliopistoista löytyy kiinnostusta niin hankinta- ja kokoelmatyötä kuin tieteellistä julkaisemista ja tiedon saatavuutta kohtaan. Tällainen kiinnostus on tervetullutta avoimen tiedon ja avoimen julkaisemisen keskusteluun.

On syytä miettiä, miten aineistojen riittämättömyys vaikuttaa sekä opiskeluun että opetus- ja tutkimustyöhön. Helsingin yliopiston entinen kirjastonjohtaja Kaisa Sinikara ilmaisikin (HS 8.2.2016) aiheellisen huolensa siitä, miten kirjaston heikentäminen vahingoittaa tutkimusta ja oppimista.

Mitenkähän Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja opetustyö muuttuisi, jos kirjasto ei voisi enää hankkia tarpeellisia ja paljon käytettyjä aineistoja? Löytäisivätkö tutkijat tarvitsemansa aineistot muualta vai yrittäisivätkö he korvata ne jollain toisella aineistolla, joka olisi saatavilla? Voiko tutkimuksen laatua vaatia kauhalla, jos aineistoja tarjotaan lusikalla?

Aineistojen käyttäjiä kuullaan

Suosittuja JY:n kirjaston 
hankkimia tietokantoja ja 
lehtipaketteja.

Jyväskylän yliopiston kirjasto on toistaiseksi säästynyt suuremmilta aineistolakkautuksilta. Tälle vuodelle lakkautettiin vain pari vähäisellä käytöllä ollutta tietokantaa. Samalla lopetettiin parinkymmenen lehden tilaukset. Tulevaisuudessa varaudutaan kuitenkin siihen, että vuosittaisia tilauksia joudutaan lopettamaan enemmän ja uusia hankintoja tekemään vähemmän.

Kuten muukin kokoelmien karsinta, myös lehti- ja tietokantatilausten lopetukset tehdään aina harkiten. Kun pohditaan uusia hankintoja ja tilausten lakkauttamisia, otetaan huomioon muun muassa aineistojen käyttömäärät, yliopiston tutkimuksen painopisteet ja kirjaston kokoelmien rakenne.

Vuoden 2016 aikana kirjasto toteuttaa kyselyn, jolla kartoitetaan tutkimus- ja opetushenkilökunnan aineistotarpeita. Silloin kirjaston hankkimien aineistojen aktiivisilla käyttäjillä on erinomainen mahdollisuus kertoa mitkä aineistot ovat heidän mielestään säilyttämisen arvoisia ja ratkaisevan tärkeitä tutkimus- ja opetuskäytössä.

Arto Ikonen

Kaupunkimartat vierailivat yliopiston kirjastossa

Jyväskylän Kaupunkimartat on yksi Keski-Suomen Marttojen yhdistyksistä. Yhdistyksen vuoden aikana järjestämät koulutukset ja muu ohjelma kootaan jäsenten mielenkiinnon kohteiden ja toiveiden mukaan. Niinpä Kaupunkimartat kokoontuivat yliopiston kirjastolle torstaina 4.2. 2016.

Missale Aboense

Ohjelmassa oli kokoelmapäällikkö Kaisa Saikkosen mielenkiintoinen johdatus kirjaston aarteisiin ja yleisöltä suljettuihin varastoihin. Niin Suomea varten painettu ensimmäinen kirja Missale Aboense vuodelta 1488 kuin lukuisat muutkin harvinaisuudet olivat ihastuksen kohteina. Hännänhuippuna, olihan Martoista kyse, esille oli koottu lukuisia keittokirjoja eri aikakausilta.

Korttitelineitä

Varastokierroksen jälkeen Martat askartelivat kirjaston väen ohjauksessa poistokirjoista korttitelineitä odottamaan Ystävänpäivän tervehdyksiä.



Marjut Kataja ja Maija Lankinen

Tiedonhankinta on opittavissa oleva taito

Puhe kirjastojen opetus- ja ohjauspalveluista johtaa pääsääntöisesti mielikuviin relevanttien tiedonlähteiden esittelystä ja tehokkaampien tiedonhakutapojen oppimisesta. Miten parhaiten löydän tenttikirjan ja saan sen luettavakseni – ja mielellään ennen tenttiä? Tai helpoiten pääsen lukemaan opettajan mainitsemaa kansainvälistä artikkelia? Kun tiedän, mistä ja miten, ja hetken harjoittelen, taito on hyppysissä.

Kirjaston tarjoamat fuksien kirjastoinfot ovat interaktiivisia ja sisältävät käytännön harjoittelua. Kirjastoinfot tavoittavatkin jo pääosan fukseista, ja loppuosan ohjaaminen hoituu yleensä muulla ohjeistuksella sekä kirjaston palvelupisteiden opastuksella.

Lähde: University of Illinois, University Library

http://www.library.illinois.edu/ias/lat/search.html

 
Kun tavoitteena on oppia tieteellisen työskentelyn yksi kivijalka, eli tutkimuksen teoriakehykseen ja metodeihin liittyvä tiedonhankinta, ollaan toisenlaisten haasteiden edessä. Tietokantojen tuntemus ja tehokas tiedonhaku ovat toki edelleen mukana, mutta yksi tiedonlähde ei enää riitä.

Kandiseminaareista saamiemme kokemusten mukaan tutkimusprosessista irrallaan läpikäytäväksi jäävät tiedonlähteet jäävät kuitenkin vain pintapuolisesti ymmärretyksi, ahdistavaksi ja sekavaksi vyyhdeksi. Ja sen kuningas Google seuraavassa sekunnissa jyrää 6-0. Miksi vaivautua, jos vähemmälläkin selviää?

Tiedon hakijoina ja hankkijoina olemme erilaisia, ja onkin vaikea sanoa, millä keinoin tässä voisi päästä vähemmällä. Luotettavien tieteellisten lähteiden valintaa ja hallintaa helpottaa kuitenkin huomattavasti, kun jo lähtökohtaisesti valitsee pääasiallisesti tieteellisiä julkaisuja sisältäviä tiedonlähteitä.

Oman tieteenalan julkaisukäytännöt kertovat dokumenttityypin tai tyypit, joita ollaan hakemassa. Tyypillisesti nämä ovat artikkeleita ja/tai kirjoja. Kirjaston verkko-oppimateriaalit neuvovat tietokantojen hakemisessa ja antavat tieteenalakohtaisia ehdotuksia käytettävistä tiedonlähteistä kulloinkin tarvittaville dokumenttityypeille. Tiedonlähteiden löytäminen näillä ohjeilla ei yleensä tuota ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Tehokas tiedonhaku tutkimuksen tiedonhankintaprosessissa ei kuitenkaan ole vain tiedonlähdekartta ja vipstaakivalintoja.

Jos lähtökohtaisesti ei tiedetä, mitä omasta tutkimusaiheesta on jo julkaistu, nousee keskeiseksi haasteeksi hakutermien työstäminen ja eri tiedonlähteiden vaatimien hakustrategioiden oivaltaminen. Hakustrategialla tarkoitetaan kuhunkin tiedonlähteeseen parhaiten soveltuvaa hakutermistöä ja niiden yhdistämistä hakulauseeksi vaikkapa tiedonlähteen laaja-alaisuuden ja hakutermien spesifisyyden näkökulmasta.

Tieteellinen työ on keskustelua, jota käydään aineistojen, oman tieteellisen kirjoittamisen, ohjaajien ja muiden tutkijoiden kanssa. Keskustelu perustuu käsitteisiin, joihin myös suunnitelmallinen tiedonhankinta ja siihen sisältyvät tiedonhaut perustuvat. Tutkittavaan aiheeseen liittyvä käsiteanalyysi voi suoraan tuottaa hakutermejä. Joissain tapauksissa on tarpeen työstää niitä asiasanastojen, kuten YSAn tai tietokantojen omien sanastojen, avulla. Hakutermit eivät siis tipahda hihasta ravistamalla, kuten jotkut opiskelijat ehkä toivovat.

Tiedonhankinta on tutkimusprosessin välttämätön säie. Voisiko siis ajatella, että vapauttaisimme voimavaramme sisällöllisiin keskusteluihin, ja avaisimme how-to -prosessit toimintatavoiksi, kuten tiedonhankintasuunnitelmaksi, jota sitten päivittää tarvittaessa?

Tämän opiskelijoilta koulutuksissamme ja palvelupisteissämme toistuvasti kuulemamme how-to -tuskan ja oppiäitimme Carol Kuhlthaun innoittamina avasimme suunnitelmallisen tiedonhankinnan prosessin viime vuoden aikana uusitussa Kirjastotuutorissa ja haastoimme LIB1THP Tiedonhankinnan perusteet -verkkokurssin noin 300 opiskelijaa toteuttamaan tiedonhankintasuunnitelmia.

Suunnitelmallinen tiedonhankinta alkaa aiheeseen tutustumisella ja käsiteanalyysillä. Kuva: https://koppa.jyu.fi/avoimet/kirjasto/kirjastotuutori.

Opiskelijapalaute oli pääosin positiivista:

”Uskon, että kurssista eniten hyötyvät juuri opiskelun aloittaneet ja kandivaiheen opiskelijat, mutta myös itselleni (4. vuoden opiskelijalle) tuli eteen uusia asioita. Tuntuu nurinkuriselta, että tällainen kurssi ei kuulu pakollisiin tai edes suositeltaviin opintoihin […] minkä tahansa alan opiskelijalle.” (pilottikurssilainen)

Kirjaston opetuksen vuosi 2015 osoittaa, että tiedonhankintaa opiskellaan meillä nyt ahkerasti: opetuksen kokonaismäärä oli 1022 tuntia (reilu 20% kasvu edellisvuoteen) ja osallistujia oli yhteensä 7138 (yli 13% kasvu). Mikäli eri koulutuksiin osallistuneet olisivat aina eri henkilöitä, kirjaston kurssit siis tavoittaisivat liki puolet opiskelijoistamme. Tulos on hyvä tietäen, että koulutuksiin osallistuminen on muualla kuin Kauppakorkeassa pääsääntöisesti vapaaehtoista, vaikkakin usein ainelaitosten suosittelemaa. Paljon on kuitenkin jäänyt opiskelijoiden tietoisuuden varaan näiden taitojen hyödyllisyydestä.

Tiedonhankinnan osalta rehtorimme päätös opetussuunnitelmien uudistamisesta on lupaava:
  

”Kaikissa opetussuunnitelmissa (ml. vieraalla kielellä opetettavat maisteriohjelmat) otetaan huomioon ns. yleisopinnot (viestintä- ja kieliopinnot, tiedonhankintaan liittyvät opinnot, työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksiin liittyvät opinnot, hyvien tieteellisten käytänteiden periaatteet jne.), jotka voidaan mahdollisuuksien mukaan integroida osaksi substanssiopetusta.”

Kirjastossa kehiteltävät oppimateriaalit ja kurssit (kontakti, verkko ja sulautetut) ovat osa koko yliopistoa koskevaa ops-työtä. Työmme lähtökohtana on myös, että vastaavat palvelut tarjotaan soveltuvin osin englanniksi. Tiedonhankinnan perusteiden osalta hiomme materiaalit ja kurssit kuntoon ensi syksyksi yhtenä yliopiston tämän vuoden eEducation -hankkeista.

Eeva Koponen