“Humanity will be blind within 100 years…”

“Awful....just awful......how sad.”

”Call me obsolete, but I'll miss the texture of the pages and the smell of the bound volumes....It is hard to think in my library without those beautiful books.”

“Humanity will be blind within 100 years if it keeps only looking at screens.”

Näin vahvasti kokivat Encyclopedia Britannican ystävät päätöksen lopettaa tietosanakirjajätin painetun version julkaiseminen.

Encyclopedia Britannica julkaisi maaliskuussa uutisen erään aikakauden päättymisestä. Jatkossa hakuteoksesta ei enää julkaista perinteistä painettua versiota, vaan kehitystyön painopiste siirretään digitaalisen version ylläpitoon ja kehittämiseen. Perusteet päätökselle ovat painavat. Elektronisen version isoja etuja painettuun nähden ovat jatkuva päivittyminen, joustavuus ja monipuolisuus. Siirtämällä resursseja jähmeästä painetusta versiosta e-version ylläpitoon taataan ajantasainen ja aiempaa dynaamisempi tietosanakirja.

Silti kustantaja oli syystäkin varautunut melkoiseen palautevyöryyn kun uutinen julkistettiin. Vakiintunut instituutio tuntee käyttäjänsä ja tietää miten tunteikkaasti sen yli 200 vuotta vanhaan tuotteeseen suhtaudutaan. Yrityksen johtoa ja toimituskuntaa oli valjastettu kirjoittamaan kustantajan blogiin omia ajatuksiaan digimaailmaan siirtymisestä. Näitä ihmiset saivat kommentoida ja kommentteihin myös vastattiin.

Järki ja tunteet kamppailivat, kun ihmiset pohtivat tätä mullistavaa päätöstä. Vaikka iso osa käyttäjistä suhtautui päätökseen positiivisesti, monissa palautteissa tuotiin esille, miten surulliselta tuntuu erään aikakauden loppuminen. Kirjoituksissa ruodittiin omakohtaisia kokemuksia sarjan käytöstä, nuoremmat toivat esiin myös vanhempiensa ja isovanhempiensa kokemuksia.

“We have the set of Britannica that my mother-in-law bought for my husband and his sister. I told the kids that they are a love letter from Grandma to Daddy. It says "I want you to grow-up, learn everything you can, succeed, and be happy." 

“This is very sad. Not only because I personally prefer printed books over digital ones, but because it's like the end of a huge tradition, and what this world needs is for more traditions to remain alive, not to die and disappear. :( I'm going to miss you...” 

“wow. its a hard reality to face. I remember my first set of Britannica Encyclopedias.” 

“I liked you well as a child. Thanks for those years.” 

“I'm only sixteen, but my grandfather owned a set from 1965. He said it was all he needed to get by in this world. I'm going to miss the printed version of Britannica.” 

Muistan itsekin, miten englannin tunneille koulussa esitelmiä tehdessä EB oli aina ensisijainen lähde. ”Use Britannica”, kuului aina ohjeistus. Toki aika oli erilainen koululaisellekin. Opettaja saattoi hyvillä mielin lähettää muksut koulun kirjastoon tietäen, että hyllyt ovat täynnä asiallista tietoa. Britannicaa opimme käyttämään nopeasti, koska siitä sai vaivattomasti paperille olennaisimmat asiat. Lähdekritiikkiä ei silloin juuri harrastettu, koska oli itsestään selvää, että löytyviin lähteisiin saattoi luottaa.

Encyclopedia Britannican kaltainen vahva instituutio herättää digitaalisenakin turvallisuuden tunnetta. Elämme aikaa jolloin netti vilisee kaikenlaista arveluttavaa, ja käyttäjän pitää koko ajan olla varpaillaan arvioidessaan löytämäänsä tietoa. Wikipediaan pitää suhtautua varauksella, puhumattakaan Googlesta ”hakuteoksena”. Nykyisen tietomäärän edessä tuskin kukaan kutsuisi Britannicaa määritelmällä the sum of human knowledge, kuten sitä mainostettiin vuonna 1913. Silti Britannican maine toimitettuna ja tarkastettuna, luotettavana lähteenä elää edelleen, myös elektronisessa muodossa.

Jyväskylän yliopiston kirjastostakin löytyy useampi painos Encyclopedia Britannicaa. Kuvassa  24-osainen painos vuodelta 1961.

Järjellä ajatellen Britannican kustantajan päätös oli siis täysin perusteltu ja vapautti resursseja erittäin laadukkaan digitaalisen hakuteoksen ja siihen liittyvän sivuston ylläpitoon. Toki positiivisiakin palautteita tuli, mutta silti palauteryöppy oli melkoinen. Mikä painetussa kirjasarjassa kiehtoo ja herättää tunteita? Saahan kirjan kansia varmasti Ikeastakin kirjahyllyä kaunistamaan, jos hyllyn täytettä haluaa.

Onko painetulla kirjalla vielä jotain muuta arvoa, jolta olemme digihuumassa onnistuneet sulkemaan silmämme? Jotain, jonka huomaamme vasta myöhemmin – ehkä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä? Onko kirja enemmän kuin vain sisältönsä? Onko se sitä myös Sinulle?

Ulla Pesola

Lyhytlainat - tenttijän pelastus?

Tentti tulossa - mutta kaikki tenttikirjat menossa. Kurssikirjojen lainakappaleita ei löydy hyllystä ja varausjonossakin kykkii jo 59 ihmistä, argh! Mistä saan kirjan???

Kuulostaako tutulta tilanteelta? Apu voi löytyä lyhytlainoista, joita voi lainata vuorokaudeksi tai viikonlopuksi. Koska laina-aika on lyhyt, mahdollisimman moni ehtii saada kirjan käsiinsä. Monet ovatkin tervehtineet ilolla lyhytlainoja ja ne liikkuvat vilkkaasti erityisesti tenttien alla.

Mutta lyhytlainat herättävät myös närää. ”Saako tätä lainaa uusia”, kysytään usein virkailijalta. Lyhyt vastaus: ”Ei saa.” Vähän pidempi vastaus: ”Ei saa. Jos lyhytlainan saisi uusia, se ei olisi lyhytlaina. Yksi ihminen voisi pitää kirjaa viikkotolkulla eikä kukaan muu saisi sitä käyttöönsä.” Lyhytlainoja ei siis kannata yrittää uusia vaan palauttaa ajoissa automaatin kautta. Silloin välttyy myös kympin myöhästymismaksulta.

Ottaa tietysti päähän, jos lainasta pitää luopua, vaikka lukeminen olisi kesken. Mutta jos samaan tenttiin on menossa vaikka sata ihmistä, kirjojen on pakko kiertää. Samasta syystä lyhytlainoja ei voi varata. Kenellekään ei olisi kirjasta iloa, jos se nököttäisi monta päivää varattujen hyllyssä odottamassa noutajaa.

Lyhytlainan tunnistaa etukannen tarrasta ja kelta-sinisestä selkäteipistä.

Automaattiin palautetut lyhytlainat pyritetään käsittelemään mahdollisimman ripeästi ja viemään taas kurssikirjasaliin lainattaviksi. Yleensä tämä hoituu alle puolen tunnin. Hankalin tilanne on varhain aamulla klo 8 ja 9 välillä. Edellisenä iltana palautettuja lyhytlainoja ei aina ehditä käsitellä heti aamusta.

JYKDOKin mukaan kirja näyttää olevan hyllyssä saatavana, mutta voi vielä uinua palautusautomaatin uumenissa. Tässä mielessä olisi parempi, jos lyhytlainojen laina-aikaa voisi hieman pidentää niin, että palautus olisi vasta aamulla esim. klo 10. Harmi kyllä, kirjastojärjestelmä ei tähän taivu vaan palautukset pitäisi siinä tapauksessa käydä käsipelissä läpi, mikä ei näillä lainamäärillä onnistu.

Joskus myös kysellään, eikö kurssikirjoja voisi hankkia niin paljon, että kaikille opiskelijoille riittäisi niitä. Jälleen on pakko vastata, että ei valitettavasti voi. Jos tekisimme näin, sekä kirjaston rahat että tilat loppuisivat. Toivottavasti helpotusta tulee vuosien myötä e-kirjojen yleistyessä. Varsinkin kotimaisten e-kirjojen tarjonta on vielä harmillisen vähäistä. Laveampaa tarjontaa odotellessa yritetään pärjäillä perinteisellä paperisella käyttöliittymällä.

Annikki Järvinen

Gallup – totta vai tarua?

Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Erkki Pahkisen kirjoittama kirja Kyselytutkimusten otantamenetelmät ja aineistoanalyysi julkistetaan Jyväskylän kirjamessuilla perjantaina 30.3. Kirja perehdyttää lukijan otanta-aineistojen keräys- ja analyysimenetelmien periaatteisiin ja ennen kaikkea siihen, kuinka kyselytutkimukset ja analyysit tehdään oikein!

Kirjan punaisena lankana toimii otannasta aiheutuva satunnaisuus, joka on keskeinen kyselytutkimuksen tuloksien luotettavuuteen vaikuttava tekijä. Satunnaisuutta aiheuttavat otanta-asetelman lisäksi myös vastauskato ja kysymys-asetteluihin liittyvät mittavirheet. Pahkisen teoksessa paneudutaan näiden kyselytutkimusten kannalta tärkeiden ongelmakohtien merkityksen arviointiin ja esitetään ratkaisumallit luotettavien tutkimusten ja analyysien tuottamiseksi.

Pahkisen teos on suunnattu metodikäsikirjaksi tutkijoille, jotka keräävät tai analysoivat otanta-aineistoja sekä tilastomenetelmien metodeja opiskeleville. Kirjan sisältämä harjoitusohjelma ja SPSS-ohjelman käyttöopas tekevät siitä yleiskäyttöisen oppikirjan kaikille tilastomenetelmiä tarvitseville opiskelijoille ja tutkijoille.

Kirjan esimerkkiaineistoina käytetään muun muassa tutkimuksia PISA 2003, Vaaligallup 2008 ja Suomalaisten matkailu 2002. Kirja sisältää myös laajan suomi-englanti-suomi -hakusanaston.

Kirjan on kustantanut JULPU – Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö. Sekä julkaisuyksikkö että Jyväskylän yliopiston kirjasto ovat esillä kirjamessuilla. Tervetuloa tutustumaan meihin!

Erkki Pahkisen haastattelu Jyväskylän kirjamessuilla perjantaina 30.3. klo 15 Edith Södergran -lava. Haastattelijana professori Antero Malin.

Erkki Pahkinen

Kyselytutkimusten otantamenetelmät ja aineistoanalyysi

ISBN 978-051-39-4687-6

269 s. 39,-

JULPU 2012

Tilaukset: myynti@jyu.fi

puh. 040 805 3825

Lisätietoja

Erkki Pahkinen: erkki.pahkinen@jyu.fi

Pekka Olsbo: pekka.olsbo@jyu.fi

Satavuotias kirjastomme kirjamessuilla

Yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö osallistuu vuosittain Jyväskylän kirjamessuille – se on yliopiston viralliselle julkaisufoorumille itsestään selvää. Tänä vuonna myös satavuotias tieteellinen kirjasto on menossa mukana esittelemässä entisiä ja nykyisiä kirjastopalveluitaan.

Kirjastot messuilla

Jyväskylän kaupunginkirjasto on tavannut ajaa paikan päälle yhden hienoista kirjastoautoistaan josta voi jopa lainata kirjoja mukaansa ja palauttaa normaalin laina-ajan päätyttyä mihin Aalto-kirjastojen toimipisteeseen tahansa. Meidänpä kirjastolla ei ole autoa, jonka rattiin puikahtaa, eikä sen puoleen liikuteltavaa lainausmoduuliakaan

Mutta on meillä sentään runsaasti e-kirjoja ja e-lehtiä netissä eri kustantajilta. On oppikirjoja, tutkimusaineistoja ja tieteellisiä lehtiä pilvin pimein. E-aineistojen pysäkki voi olla missä vaan, kunhan jonkinlainen internetyhteys saadaan luotua. Suuri osa on tosin opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin ja vaatii organisaatiomme käyttäjätunnukset, mutta on vapaatakin aineistoa mukavasti kaikkien saatavilla – varsinkin omassa julkaisuarkistossamme.

Kirjaston hoitaminen vaatii kirjakokoelmien pitämistä tuoreina, ajanmukaisina ja vanhemmastakin päästä käyttökelpoisina. Mitäpä ’liikakappaleille’ tehdään tänä kierrätyksen luvattuna aikana? Tarjotaan tietysti tarvitseville. Tuomme siis messuille myyntiin poistokirjoja parhaasta päästä. Mukaan on valikoitunut muun muassa paikallishistorioita, vanhoja matkakirjoja sekä muutamia todellisia harvinaisuuksia, jotka kirjojen kerääjät ja harrastajat voivat sopivalla summalla ostaa kokoelmiinsa. Toisen turhake on toisen aarre.

Tuulahduksia menneestä

Muistelemme messuilla kirjaston satavuotista historiaa raahaamalla sinne monissa muutoissa ja kovassa käytössä kuluneita esineitä. Niiden äärellä voi muistella vaikkapa omaa opiskeluaikaansa. 70-luvun retrovärit ovat meille edelleen tätä päivää: omistitko oranssin tutkijanvaunun, johon kasasit tonneittain valokopioita ja kääräisit villasukkasi odottamaan seuraavaa gradunkohennustiimaa? Aallon kirjaston porrastasanteet saattavat olla Sinulle tutut. Messuilla on mukana takuulla jotain Alvar Aallon tuotantoa, hänhän suunnitteli kirjaston sisustuksenkin kortistolaatikoita myöten. Ja jos vielä vanhempaa aikaa muistat, osuu silmiisi Oppion tai Viljamakasiinin aikaista rompetta.

Aallon lukusali v. 1974. KUVA: Matti Salmi

Messuilla muistelemme mielellämme kanssasi kirjastomme vaiheita. Olemme onnellisia, jos poistokirjamme löytävät tiensä uuteen kotiin. Esittelemme ahkerasti tieteellisiä e-aineistojamme ja ilahdutamme Sinua vaikkapa uudella kirjanmerkillä – niitähän jokainen kirjamessukävijä tarvitsee.

Marjut Kataja

Digitaalinen aikamatka menneisyyteen Historical Newspapers -tietokannassa

Historian tutkijat saivat Jyväskylän yliopistossa uuden laajan alkuperäislähteen käyttöönsä, kun kirjasto hankki kokoelmiinsa viisi uutta lehteä ProQuestin Historical Newspapers -tietokannassa.

Tietokanta on digitaalinen sanomalehtiarkisto, joka tarjoaa kokotekstiartikkeleita kuvineen aina 1700-luvulta lähtien. Jokaisesta sanomalehden numerosta on käytössä koko lehti kannesta kanteen. Jo aiemmin käytössä on ollut New York Timesin arkisto vuosilta 1851-2007.

Historian ja etnologian laitoksen henkilökunnan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta päädyttiin uusina lehtinä hankkimaan The Wall Street Journal, The Washington Post, The Christian Science Monitor, The Guardian sekä The Observer.

Dosentti Simo Mikkonen historian ja etnologian laitokselta pitää ProQuest Historical Newspapers -tietokantaa erittäin tärkeänä työkaluna nykyhistorian tutkijoille ja nykyhistoriasta kiinnostuneille opettajille. Pidempään käytössä ollut New York Timesin arkisto on ollut opiskelijoiden opinnäytetöissä yksi käytetyimpiä lähdekokoelmia.

"New York Timesia on käytetty runsaasti paitsi opinnäytetöiden päälähteenä, myös täydentävänä aikalaislähteenä. Uusien lehtien hankinta mahdollistaa huomattavasti aiempaa monipuolisemman näkökulman eri aiheisiin, erityisesti kun mainittujen lehtien näkökulma kansainvälisiin suhteisiin eroaa toisistaan antaen kattavamman kuvan esimerkiksi Yhdysvalloissa aikanaan käydystä keskustelusta."

ProQuestin käyttöliittymässä on useita tapoja rajata omia hakuja ja hakutuloksia. Historian tutkijan kannalta käytännöllisiä ovat esimerkiksi aikarajauksiin liittyvät toiminnot. Haun voi rajata päivien tarkkuudella haluamalleen aikavälille.

Mikkonen on käyttänyt myös eri käsitteiden ja termien löytymiseen liittyviä toimintoja:

"ProQuestin avulla on myös mahdollista seurata, milloin jotain tiettyä käsitettä on käytetty sanomalehdissä: ohjelma näyttää palkkeina hakusanan esiintymisen eri vuosikymmeninä/vuosina/kuukausina jne. Tätä on mahdollista hyödyntää esimerkiksi tarkasteltaessa milloin joku aihe on ollut sanomalehdistössä pinnalla, tai milloin omalta kannalta keskeiset käsitteet ovat ilmaantuneet keskusteluun."

Historical Newspapersin uusia lehtiä hankittaessa kirjaston hankintatoimisto kävi vilkasta keskustelua historian ja etnologian laitoksen kanssa. Resurssien ollessa rajalliset on aineistojen valinnassa pakko tehdä karsintaa ja kompromisseja. Näissä tilanteissa yhteistyö alan ihmisten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi historiallisia sanomalehtiä hankittaessa laitoksen asiantuntijat miettivät lehtien joukosta hyödyllisimmät ja parhaiten toisiaan täydentävät aineistot. Kirjasto puolestaan neuvotteli välittäjän kanssa hinnoista ja käyttöehdoista.

Kun aineisto neuvottelujen ja pohdinnan jälkeen on lopulta hankittu, sille toivotaan tietysti mahdollisimman laajaa ja ahkeraa käyttöä. Myös tässä tiedotus- ja markkinointityössä tarvitaan sekä kirjaston että laitoksen väen panosta.

Myös Mikkonen on huomannut tiedottamisen ja koulutuksen tärkeyden uuden aineiston haltuunotossa:

"Opiskelijoiden keskuudessa tietoa ProQuestin Historical Newspapers -tietokannasta ja sen mahdollisuuksista voisi tuoda aiempaa paremmin esille. Moni käyttää opinnäytteissään sen tarjoamia e-aineistoja, muttei välttämättä osaa täysin vielä hyödyntää erilaisia mahdollisuuksia joita tietokanta tuo mukanaan."

Tätä tietoutta kirjasto on mielellään laitoksen mukana viemässä eteenpäin!

Ulla Pesola

Tunnetko Tuomaksen?

Viime kesänä työporukkamme sai uuden, isokokoisen vahvistuksen. Tuomas, lajitteleva palautusautomaatti, hoitaa rivakasti kirjojen palautukset aamusta iltaan.

Tuomakselle voi palauttaa kaikki lainat paitsi vapaakappaleet eli varastosta tilatut arkistokappaleet. Yleensä se nielee kirjat mukisematta, kunhan kirja on laitettu hihnalle oikein päin. Joskus se saattaa kuitenkin heittäytyä hankalaksi eikä huoli palautuksia. Saattaa jopa väittää kirjaa liian isoksi, vaikka kyseessä on normaalikokoinen opus. Syynä voi olla, että kirjaa on pidetty kädessä. Tuomas mittailee kokoa ja laskee yhteen käden ja kirjan paksuuden. Jos tämä ylittää kriittiset seitsemän senttiä, Tuomas luulee kirjaa liian paksuksi. Palautus onnistuu yleensä, jos kirjan vain jättää hihnalle eikä työnnä kättä luukkuun.


Kuva: Juba Tuomola

Tuomas ei myöskään tunnista kirjoja, jotka ovat erittäin ohkaisia tai joiden viivakooditarra on kulunut. Silloin kirjan voi palauttaa virkailijalle. Jos henkilökuntaa ei ole paikalla, kirjan voi pudottaa palautuslaatikkoon.

Työntekijöiden kannalta Tuomas on parantanut erityisesti työn ergonomiaa. Se lajittelee kirjat 11 eri ergo-vaunuun. Kirjoja ei enää tarvitse nostella palautuslaatikoista, palauttaa erikseen koneella ja laittaa uudestaan kirjavaunuihin. Esimerkiksi kurssikirjat Tuomas lajittelee neljään vaunuun, aakkosten mukaan jaoteltuna. Vaunut voi kuskata kurssikirjastoon ja vaikka hyllyttää kirjat saman tien. Työnkulku on nopeutunut, kun turhia välivaiheita on jäänyt pois.

Iältään Tuomas on vielä kovin nuori ja kärsinyt lastentaudeista. Onneksi apua on saatavissa. Tuomas on ATP Automationin rakentama ja he käyvät tarvittaessa fiksaamassa sitä. Aivan samanlaista automaattia ei ole muualla käytössä ja siinä mielessä toimimme pilottikirjastona.

Mutta miksi nimi Tuomas? Nimi juontaa Seitsemästä veljeksestä. Tuomaksen lisäksi ATP:n valikoimaan kuuluvat mm. automaatit Lauri ja Eero.

Annikki Järvinen

Kirjasto keskellä kampusta 1912-2012

Yliopiston kirjaston 2012 juhlavuoden aloittaa 10.2. 2012 Vanhan kirjan talven –kulttuuritapahtumaan ajoittuva avoimien ovien päivä. Odotamme tuolloin kiinnostuneita vaeltajia opastetuille kirjastokierroksille, joilla esittelemme kokoelmiamme ja arkistojamme, joita kirjaston käyttäjä ei tavallisesti pääse näkemään. Vain tämän yhden päivän ajaksi on myös koottu näyttely arvokkaimmista aineistoistamme.

Kierrokset alkavat 2. krs:n näyttelytilasta, jonne on koottu kappale kirjaston historiaa pysyväksi näyttelyksi. Väistämättä huomaa massiivisen seminaarinaikaisen lainauspöydän, joka oli tieteellisellä kirjastolla käytössä Opinkivessä 1948-1957. Pöydälle on koottu käytössä olleita tarvikkeita vanhimmilta ajoilta. Toisella kauniilla pöydällä on kirjaston historiasta kertova aikajana. Siitä näkee yhdellä silmäyksellä sadan vuoden tapahtumat kuvin ja lyhyin kuvauksin.

Kirjastokierroksen alussa tutustutaan ensin uusimpiin Digi-arkistoihin: Radio- ja TV-arkistoon, digitoituihin sanoma- ja aikakauslehtiin sekä omaan julkaisuarkistoomme JYXiin. Seuraavaksi kurkistetaan itsenäisesti tenttiä suorittavia opiskelijoita e-tenttitilassa ja lopuksi käväistään mikrofilmattujen sanomalehtien kammiossa, jonne on hankittu uusi itsepalvelulla toimiva mikrofilmien kopiointilaite. Sitten suunnataan kellareissa oleviin arkistokerroksiin, jotka normaalisti ovat yleisöltä suljettuina.

Arkisto on varsinainen aarreaitta, jonne on sijoitettu kaikki Suomessa julkaistu kirjallisuus vuodesta 1919 lähtien ja jossa on huomattava määrä myös vanhempaa aineistoa. Kierroksilla nähdään mm. arkkiveisuja, Turun akatemian väitöskirjoja, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, 1600-luvun tieteellisiä aikakausjulkaisuja, pienpainatteita sekä vanhoja julisteita ja karttoja. Kierroksen aikana myös selviää, millaista oli piirilääkäri Schildtin venykekirjallisuus.

Kokoelmanäyttely ’Kirjaston aarteita ja kalleuksia’ – esillä vain 10.2.2012

Avoimien ovien päivinä haluamme esitellä aineistonäyttelyssä todellisia ’aarreita ja kallisuuksia’, kuten sanoisi Astrid Lindgrenin Kompa Kamppinen.

Eittämättä kirjaston arvokkain teos on ensimmäinen, vuonna 1488 Suomea varten painettu kirja Missale Aboense. Näyttelyssä on esillä myös ulkomaisia keskiaikaisia inkunaabeleita eli ennen vuotta 1501 painettuja kehtopainatteita, pergamentteja ja karttoja.

1900-luvun aineistosta mainittakoon arvokas, 1970-luvulla jyväskyläläiseltä liikemieheltä lahjoituksena saatu Picassoa käsittelevä taidekirja arvokkaine etsauksineen, Helsingin olympialaisten 1952 julisteet sekä viehättävä exlibris-kokoelmamme, johon kuuluu noin tuhat vapaakappaleina saatua yksityisten ja yhteisöjen exlibristä.

Lisätietoja:

Marjut Kataja