“Humanity will be blind within 100 years…”

“Awful....just awful......how sad.”

”Call me obsolete, but I'll miss the texture of the pages and the smell of the bound volumes....It is hard to think in my library without those beautiful books.”

“Humanity will be blind within 100 years if it keeps only looking at screens.”

Näin vahvasti kokivat Encyclopedia Britannican ystävät päätöksen lopettaa tietosanakirjajätin painetun version julkaiseminen.

Encyclopedia Britannica julkaisi maaliskuussa uutisen erään aikakauden päättymisestä. Jatkossa hakuteoksesta ei enää julkaista perinteistä painettua versiota, vaan kehitystyön painopiste siirretään digitaalisen version ylläpitoon ja kehittämiseen. Perusteet päätökselle ovat painavat. Elektronisen version isoja etuja painettuun nähden ovat jatkuva päivittyminen, joustavuus ja monipuolisuus. Siirtämällä resursseja jähmeästä painetusta versiosta e-version ylläpitoon taataan ajantasainen ja aiempaa dynaamisempi tietosanakirja.

Silti kustantaja oli syystäkin varautunut melkoiseen palautevyöryyn kun uutinen julkistettiin. Vakiintunut instituutio tuntee käyttäjänsä ja tietää miten tunteikkaasti sen yli 200 vuotta vanhaan tuotteeseen suhtaudutaan. Yrityksen johtoa ja toimituskuntaa oli valjastettu kirjoittamaan kustantajan blogiin omia ajatuksiaan digimaailmaan siirtymisestä. Näitä ihmiset saivat kommentoida ja kommentteihin myös vastattiin.

Järki ja tunteet kamppailivat, kun ihmiset pohtivat tätä mullistavaa päätöstä. Vaikka iso osa käyttäjistä suhtautui päätökseen positiivisesti, monissa palautteissa tuotiin esille, miten surulliselta tuntuu erään aikakauden loppuminen. Kirjoituksissa ruodittiin omakohtaisia kokemuksia sarjan käytöstä, nuoremmat toivat esiin myös vanhempiensa ja isovanhempiensa kokemuksia.

“We have the set of Britannica that my mother-in-law bought for my husband and his sister. I told the kids that they are a love letter from Grandma to Daddy. It says "I want you to grow-up, learn everything you can, succeed, and be happy." 

“This is very sad. Not only because I personally prefer printed books over digital ones, but because it's like the end of a huge tradition, and what this world needs is for more traditions to remain alive, not to die and disappear. :( I'm going to miss you...” 

“wow. its a hard reality to face. I remember my first set of Britannica Encyclopedias.” 

“I liked you well as a child. Thanks for those years.” 

“I'm only sixteen, but my grandfather owned a set from 1965. He said it was all he needed to get by in this world. I'm going to miss the printed version of Britannica.” 

Muistan itsekin, miten englannin tunneille koulussa esitelmiä tehdessä EB oli aina ensisijainen lähde. ”Use Britannica”, kuului aina ohjeistus. Toki aika oli erilainen koululaisellekin. Opettaja saattoi hyvillä mielin lähettää muksut koulun kirjastoon tietäen, että hyllyt ovat täynnä asiallista tietoa. Britannicaa opimme käyttämään nopeasti, koska siitä sai vaivattomasti paperille olennaisimmat asiat. Lähdekritiikkiä ei silloin juuri harrastettu, koska oli itsestään selvää, että löytyviin lähteisiin saattoi luottaa.

Encyclopedia Britannican kaltainen vahva instituutio herättää digitaalisenakin turvallisuuden tunnetta. Elämme aikaa jolloin netti vilisee kaikenlaista arveluttavaa, ja käyttäjän pitää koko ajan olla varpaillaan arvioidessaan löytämäänsä tietoa. Wikipediaan pitää suhtautua varauksella, puhumattakaan Googlesta ”hakuteoksena”. Nykyisen tietomäärän edessä tuskin kukaan kutsuisi Britannicaa määritelmällä the sum of human knowledge, kuten sitä mainostettiin vuonna 1913. Silti Britannican maine toimitettuna ja tarkastettuna, luotettavana lähteenä elää edelleen, myös elektronisessa muodossa.

Jyväskylän yliopiston kirjastostakin löytyy useampi painos Encyclopedia Britannicaa. Kuvassa  24-osainen painos vuodelta 1961.

Järjellä ajatellen Britannican kustantajan päätös oli siis täysin perusteltu ja vapautti resursseja erittäin laadukkaan digitaalisen hakuteoksen ja siihen liittyvän sivuston ylläpitoon. Toki positiivisiakin palautteita tuli, mutta silti palauteryöppy oli melkoinen. Mikä painetussa kirjasarjassa kiehtoo ja herättää tunteita? Saahan kirjan kansia varmasti Ikeastakin kirjahyllyä kaunistamaan, jos hyllyn täytettä haluaa.

Onko painetulla kirjalla vielä jotain muuta arvoa, jolta olemme digihuumassa onnistuneet sulkemaan silmämme? Jotain, jonka huomaamme vasta myöhemmin – ehkä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä? Onko kirja enemmän kuin vain sisältönsä? Onko se sitä myös Sinulle?

Ulla Pesola