Elävät kirjat
Ilmassa väreilee kaksi nidosta,
molemmat lihaa ja terästä
Ensimmäisen näemme alhaalta,
toisen korkealta viistosta
Kolmannen (jota ei ole)
näemme sisältä
Kuulemme veren huminan
Kirja on taiteltu lasista,
se hohtaa maiseman läpi
Tuuli on täynnä lunta,
ja lumi on pimeää
kirjoitusta vasten
Lumi on ote teoksesta,
ja teos on ote lumesta
Katsomme kirjaa korkealta,
ja se on hyvin pieni
Tutkimme sitä läheltä
mutta emme hahmota sen muotoa
Valkoinen hohtaa sanojen paikalla
kaihdinten välissä kuin nuotit
Kartat
lupaavat että jossakin on maisema
tämän maiseman takana,
syvempi ja ulottuvampi
tiheä
kuin suoni
Tähän kirjaan merkitään tietoa
tästä kirjasta pyyhitään tietoa pois
Näemme neljännen teoksen
(jota ei ole)
kolmannen sisällä
(jota ei ole)
Käsi nousee lumen keskeltä,
lumi hohtaa valossa kuin siru
Käsi etsii kohtaa johon tarttua
Sivu välähtää näytöllä
ja katoaa palatakseen jälleen
Käsi nousee mustana kuin aalto
Se ei vie kirjaa pois,
vaan silittää sen höyheniä
Katsomme miten käsi
(jota ei ole)
silittää teosta
(jota ei ole)
voimme katsoa näkyä
liikkumatta
voimme tutkia karttaa
kuin nuotteja
voimme katsoa sivua
kunnes tuuli kääntää eteemme uuden
Harry Salmenniemi
-------------------------------------
Tämä runoilija Harry Salmenniemen kirjoittama juhlaruno sai ensiesityksensä Jyväskylän yliopiston kirjaston 100-vuotisjuhlaseminaarissa perjantaina 16. marraskuuta 2012. Runo jatkaa perinnettä, joka alkoi vuonna 1916. Tuolloin runoilija Juhani Siljo kirjoitti uuden kirjastorakennuksen avajaisiin runon nimeltä Maailman kirja. Siljo toimi Jyväskylän tieteellisen kirjaston pioneerina ja ensimmäisenä amanuenssina.
Runojen välille mahtuu sata vuotta, jonka aikana on ehtinyt tapahtua monia mullistuksia. Kirjakin on muuttanut muotoaan, muuttunut musteesta biteiksi, mutta ei ole menettänyt merkitystään tiedon, sivistyksen ja kulttuurin airuena.
Kirjasto kiittää kaikkia asiakkaita ja ystäviä kuluneista vuosista.
Jyväskylän yliopiston kirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti