Potentiaalista energiaa ja kärkiosaamista

Kirjastonjohtaja Kimmo Tuomisen puhe kirjaston 100-vuotisjuhlaseminaarissa 16.11.2012.

---------------------------------

Arvoisa rehtori, hyvät juhlavieraat

Jyväskylän yliopiston kirjaston satavuotinen taival on ollut monipolvinen ja vaiheikas. Tänään juhlimme kirjastoa, jonka kehitys nivoutuu sekä vuonna 1837 perustetun Jyväskylän kaupungin että vuonna 1966 toimintansa aloittaneen Jyväskylän yliopiston historiaan. Kirjaston perustamisen taustalla on ollut vain yksi tavoite: oman suomenkielisen yliopiston saaminen Jyväskylään. Kuten nykyään tiedämme, tavoite on saavutettu ja jopa ylitetty. Yliopisto on monikielinen huippututkimuksen keskus. Suomeksikin täällä tutkitaan, opiskellaan ja opetetaan edelleen.

Tunnistaisivatko 1900-luvun alussa yliopistokirjastoa tavoitelleet puuhamiehet ja -naiset kirjaston nykymuodossaan?

KUVA: Petteri Kivimäki

Luulen että tunnistaisivat, vaikka moni asia varmaan näyttäisi oudolta. Kirjaston lajittelevan palautusautomaatin, e-kirjojen tai asiakastyöasemien käyttötavat ja -tarkoitukset eivät ehkä heti avautuisi. Kirjaston perusajatus ei kuitenkaan ole muuttunut sadassa vuodessa.

Tätä kirjaston ideaa voidaan kuvata tasakylkisenä kolmiona, joka yhdistää kirjaston toiminnan keskeiset komponentit. Kirjaston kolminaisuudessa asiakkaat, kokoelma ja henkilökunta ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa.

Ilman asiakkaita, tutkijoita ja opiskelijoita, tieteelliset kirjastot olisivat tarpeettomia.  Kirjastomme käyttöluvut niin fyysisen kuin digitaalisenkin käytön suhteen osoittavat, että asiakkaat tarpeineen ovat meillä kirkkaasti mielessä.

Kolmion toinen kärki on kokoelma. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun aikainen edeltäjäni Pekka Raittila on 50-luvulla käyttänyt mielenkiintoista sanaa kirjastomme kokoelmia kuvatessaan: kyse on hänen mukaansa ”potentiaalisesta energiasta”.

Minusta tämä on hieno ja nykyaikainen ilmaisu. Kun asiakas ja kokoelma saatetaan yhteen, vapautuu energiaa, joka suuntautuu yliopiston kannalta tulokselliseen toimintaan, kuten uusien julkaisujen syntymiseen tai opinnäytteen johtopäätösosan valmistumiseen. Kirjaston kokoelmiin patoutuneen energiamäärän voi joskus miltei aistia: ihokarvat nousevat pystyyn, korvissa sirisee, hiuksissa kipunoi. Mitä enemmän yhteyksiä kokoelman ja asiakkaiden välille syntyy, sen parempi kirjaston ja yliopiston menestyksen kannalta.

Jos kirjasto on tiedon rakentamisen keittiö, kokoelmat tarjoavat mausteita ja raaka-aineita sekä juhlaillallisten että arkisempienkin aterioiden laatimiseen. Kirjasto varustaa tätä keittiötä yhteistyössä koko tiedeyhteisön kanssa. Hyvin varusteltu keittiö auttaa huippukokkia työssään; ilman sitä ei esimerkiksi Michelin-tähtien tavoittelu onnistu.

Tästä pääsemmekin kolmion kolmanteen kärkeen eli kirjaston henkilökuntaan. Kokin rooli ei ole vieras kirjastolaisillekaan. Asiantuntija tuottaa aina työssään uutta tietoa ja soveltaa omaperäisesti vanhaa. Jyväskylän yliopistossa kirjasto työntää oman lusikkansa soppaan myös tiedejulkaisijana, digitoijana, rinnakkaistallentamisen koordinoijana sekä kansainvälisestikin arvostetun JYX-julkaisuarkiston ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Mausteiden ja raaka-aineiden etsinnän eli tiedonhankinnan opettaminen ja opastaminen on myös vahvasti osa työtämme.

Kun kirjastolaisten työn ominaislaatua puntaroi, monenkirjavien tehtävien taustalta erottuu selvästi kärkiosaamisen missio. Tavoitteena on ennen kaikkea yhteyksien luominen kolmion kahden muun kärjen, kokoelmien ja asiakkaiden, välille. Näin se on ollut sata vuotta sitten ja näin se on tänään.

Juhlateos suoraan painosta.
KUVA: Petteri Kivimäki

Kuinka Jyväskylässä on näiden yhteyksien luomisessa onnistuttu? Koska me kirjastolaiset olemme niin perin vaatimattomia, on hienoa, että professori Kustaa H.J. Vilkuna on kirjoittanut tänään julkistettavaan juhlateokseen artikkelin, jossa hän on tarkastellut muun muassa väitöskirjojen esipuheiden kirjastoon ja kirjastolaisiin kohdistuvia kiitoksia. Esipuheiden mukaan Jyväskylän yliopiston kirjaston henkilökunnan edustajat ovat ”avuliaita, alttiitta, jopa suurenmoisen palvelualttiita, tärkeästi auttavia, ammattitaitoisia, asiansa osaavia, vaikeat ja mahdottomilta tuntuvat pyynnöt täyttämään kykeneviä, kärsivällisiä, joustavia, tehokkaita, ripeitä, ymmärtäväisiä, jaksavia, vaivat ja rasitukset kestäviä, vaivojaan säästämättömiä, ystävällisiä ja hyviä”.

Väitöskirjojen kiitokset ulottuvat myös niille kirjaston henkilökuntaan kuuluneille, jotka ovat jo eläköityneet tai siirtyneet toisiin tehtäviin. Itse haluan tietenkin kiittää myös kaikkia edeltäjiäni kirjaston johtajina. Vuosikymmenten kuluessa tehdyt edistyneet ratkaisut kantavat tähän päivään, tänään tehdyt päätökset vaikuttavat myös huomenna, ja ehkä vielä sadan vuoden päästäkin.

Hyvät ystävät,

Kirjaston kolme kärkeä ja yhteyksien rakentaminen niiden välille on tärkeää myös vastaisuudessa: kärkiosaamista tarvitaan.

Näillä sanoilla toivotan teidät kaikki tervetulleiksi tähän kirjaston juhlaseminaariin.