Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen gradujen skannausprojekti on esimerkillistä toimintaa. Tällainen työ on tärkeä osa Jyväskylän yliopiston ja kirjaston avoimeen julkaisemiseen kannustavaa kulttuuria.
 |
| Kohti tiedon avoimuutta gradua skannaten. Kuva: Tiina Tammilehto |
Jos laitos ei hoida painetun version arkistointia eikä opiskelija ilmoita graduaan verkkojulkaistavaksi, ei gradun tietoja löydy juuri mistään. On käynyt niinkin, että mediassa on kiinnostuttu Jyväskylän ylipistossa tehdystä gradusta, mutta tietoja gradusta ei ole löytynyt mistään tietokannasta.
Jos kirjastoammattilainen ei voi käsitellä gradua, ei sitä saada näkyviin Jykdokiin eikä sitä löydy yliopistokirjastojen yhteistietokannastakaan.
Tietokannasta puuttuu monen vuoden ajalta lukuisten gradujen tiedot. Gradun tai tekijän nimellä hakiessa ei tule yhtään hakutulosta. Tämä ei ole reilua gradun tekijää kohtaan eikä avoimen julkaisukulttuurin mukaista.
Kirjastossa asiakkaiden palvelemista hankaloittaa se, että kirjastolta kysellään vähän väliä graduja, joiden sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Kirjasto ei vastaa painettujen gradujen säilyttämisestä vaan se on laitosten tehtävä. Laitosten muuttojen ja muutosten myötä ei ole aina selvää mistä rakennuksesta, huoneesta ja kenen henkilön takaa gradut löytyvät. Tällainen ei palvele opiskelijoita eikä tiedon avointa saatavuutta.
JYX-arkistossa gradut ovat tallessa yhdessä paikassa luotettavasti ja helposti saatavilla. Kirjasto kyllä hyvin mieluusti lisää gradun ylläpitämäänsä JYXiin, jos saamme siihen opiskelijalta luvan.
 |
| JYXin graduja oppiaineittain 19.6.2012 |
On myös tapauksia, joissa tekijä ei halua graduaan julkisesti luettavaksi. Jos gradu sisältää tekijänoikeuksien alaista aineistoa (kuvia tms.), on se mahdollista laittaa sähköiseen muotoon vain arkistokoneelle. Tällöin se on kenen tahansa luettavissa kirjastossa vain yhdellä koneella (huone B228), mutta se ei ole julkisesti verkossa.
Muita syitä sähköisen julkaisemisen estämiseen on muun muassa se, että opiskelija ei halua kaikkien pääsevän lukemaan graduaan. Syynä voi olla vaikkapa pelko siitä, että se ei ole tarpeeksi hyvä. Tällaisesta epävarmuudesta olisi hyvä päästä eroon. Gradun ei ole tarkoituskaan olla mikään uraa uurtava tiukan tieteellinen tutkimus vaan se on tutkielma. Sitä paitsi, gradu on kuitenkin kenen tahansa luettavissa laitoksella, jos sen oikeasti käsiinsä haluaa.
Jos gradunsa on kehdannut luetuttaa ja arvioittaa professorilla, miksi sitä ei kehtaisi näyttää opiskelijoille, joille siitä voi olla oikeasti hyötyä?
Nykyisin monet jakavat hämmentävänkin henkilökohtaisia asioitaan julkisesti verkossa, joten miksi opinnäytteen julkaisemisen kanssa häpeillään?
Leijonanosa tiedeyhteisöstä on varmasti samaa mieltä Linus Torvaldsin kanssa, joka sanoi, että tieteellisen tiedon avoimuus on paras tapa saada tiede kehittymään. Opinnäytteilläkin on keskeinen osansa korkeakoulujen tieteellisessä ympäristössä eikä niiden julkaisemista tulisi vähätellä.
Gradunsa julkaiseminen avoimesti olisi myös merkki siitä, että tuore maisteri on perillä nykyisestä julkaisemiseen ja tieteen tekemiseen liittyvästä kulttuurista. Uskoisin ajan tasalla olevan työnantajankin arvostavan tällaista asennetta.
Kirjaston toive onkin, että kaikki laitokset ottaisivat gradujen julkaisemisen tosissaan ja kehottaisivat opiskelijoita ahkerammin avoimeen julkaisemiseen.
Lisätietoja opinnäytteiden julkaisemisesta:
