Kansainvälistymistä Puerto Ricossa ja Helsingissä

IFLA on kirjastoalan suurin globaali järjestö. Virallisesti se on perustettu vuonna 1927 Edinburghissa, mutta kirjastoalan järjestäytynyt kansainvälinen yhteistyö juontuu jo 1800-luvulta. Tällä hetkellä IFLAssa on runsaat 1 600 jäsentä yli 150 maasta.

IFLA on kansallisia ja kansainvälisiä kirjastoalan organisaatiota ja yhteenliittymiä yhdistävä tekijä – kyseessä on todellinen verkostojen verkosto. Kun yksittäisten kirjastojen ja kirjastojärjestöjen vahvuus pitkälti kumpuaa yhteistoiminnasta, IFLAssa ollaan kirjastoalan ydinkysymysten äärellä.


Vuosittain järjestettävät konferenssit ovat IFLAn merkittävin voimannäyte. Tämänvuotinen konferenssi järjestettiin elokuussa Puerto Ricossa; San Juanissa oli paikalla 2 500 konferenssivieraan joukossa yli 60 suomalaista kirjastoalan edustajaa. Vahva kotimainen edustus johtuu siitä, että ensi vuonna samainen konferenssi tullaan järjestämään Helsingissä. Suomessa IFLAn kokoontuminen on pidetty kerran aiemmin: vuonna 1965 Helsingin yliopiston Porthania-rakennukseen kokoontui yli 240 edustajaa 26 eri maasta. Tuleva konferenssimme on kokoluokaltaan aivan toinen!

Kuva: Pirjo Sallmén
http://www.flickr.com/photos/librariesfi/

Itse olin paikalla San Juanin miellyttävästi ilmastoidussa, joidenkin mielestä jopa liian viileässä, konferenssikeskuksessa Suomen tieteellisen kirjastoseuran ja IFLA-konferenssin järjestelyistä vastaavan kansallisen komitean edustajana. Kuten monilla muillakin suomalaisilla, suuri osa konferenssiajastani kului tulevan konferenssin markkinointiin ja muuhun asian tiimoilla tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Olin paikalla myös oppimistarkoituksessa: mitä puertoricolaiset kollegat tekevät hyvin ja missä on kehitettävää?


Tavoitteemme on järjestää mahdollisimman upea konferenssikokemus niille kolmelle tai neljälle tuhannelle kirjastoammattilaiselle, jotka Helsinkiin vuoden 2012 elokuussa matkustavat.

Konferenssivierailua ennen ja sen yhteydessä pohdiskelin paljon IFLAn olemusta:

Mikä on suuren ja hallintomalliltaan varsin kompleksiselta vaikuttavan organisaation perusidea? Mihin IFLAa yhä tarvitaan vai tarvitaanko?


Eetosta ja lobbausta

IFLA-yhteistyön taustalla on voimakas eetos: halu edistää kansainvälisiin ihmisoikeuksiin kuuluvia asioita, kuten sananvapaus ja tiedon saannin vapaus. IFLAn asialistalla on myös kehitysmaiden kirjastojen aseman kohentaminen, informaatiorikkaiden ja -köyhien välisen kuilun umpeen kurominen sekä kulttuuriperinnön suojelu esimerkiksi luonnoskatastrofien tai aseellisten konfliktien uhatessa.

Strategisilla operaatioillaan IFLA tähtää kirjastojen asian ajamiseen maailmanlaajuisesti sekä riittävän rahoituksen takaamiseen kirjastoille. IFLA on aktiivinen myös tekijänoikeusasioissa. Tällä hetkellä IFLAn CLM-komitea haluaa vaikuttaa siihen, että kirjastojen käyttäjien oikeudet ja mahdollisuudet hyödyntää e-kirjoja paranevat. Aiheeseen liittyy moninaisia intressejä, jotka takaavat sen, että keskustelu esimerkiksi WIPOn piirissä ei tule olemaan helppoa.

Kirjastot ajavat vapaan tiedon saannin ideaa ja korostavat sitä, että kustantajien ja aineistonvälittäjien toiminnan tulee perustua kestäviin bisnesmalleihin. Kirjastoilla on taantumasta huolimatta yhä ostovoimaa: kirjastojen hankinnat kattavat merkittävän osan esimerkiksi monien tieteellisten kustantajien liikevaihdosta. Kuinka paljon neuvotteluetua tästä koituu esimerkiksi yritettäessä vaikuttaa kansainväliseen säätelyyn, jää nähtäväksi.

Hyvä, että IFLA kuitenkin yrittää.

“No army can defeat an idea whose time has come”

Vaikuttavimmasta esityskokonaisuudesta huolehti tänä vuonna IFLAn sananvapauskomitea FAIFE sessiollaan ”How to fix the world”, joka kytki kirjastot maailmanpoliittisiin tapahtumiin. Ismail Serageldin, Aleksandrian kirjaston johtaja, näytti videokoosteen Egyptin taannoisen vallankumouksen aikaisista tapahtumista: kirjaston naapurikorttelissa sijainnut hallintorakennus tuhottiin mielenosoittajien voimin maan tasalle, mutta kirjasto säilyi ehjänä. Mielenosoittajien joukosta muodostettiin piiri Aleksandrian kirjaston ympärille: nuoriso suojeli kirjastoa, ajattelun ja sanan vapauden symbolia, jonka se koki omakseen.

Konferenssikokemuksen tärkein osa on ainutlaatuinen ilmapiiri: esimerkiksi Karibian alueen kirjastonhoitajia ei suomalainen juuri muualla tapaa kuin IFLAssa. Kollegoiden tapaamiset ja esiintyjien kuulemiset avaavat näköpiiriä moneen suuntaan. Kirjastojen taso maailmalla vaihtelee suuresti johtuen mm. varallisuuseroista sekä julkisten infrastruktuurien kehittyneisyyden tasosta.

Kuva: Pirjo Sallmén
http://www.flickr.com/photos/librariesfi/

Moni asia, joka meillä vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, ei sitä muualla ole. Esimerkiksi Puerto Ricossa on edelleen paljon kirjastoja, joilla ei ole tarjota nettiyhteyksin varustettuja tietokoneita asiakkailleen. Yli 60 prosenttia puertoricolaisista elää köyhyysrajan alapuolella samanaikaisesti kun monikansalliset yhtiöt jalostavat saaren luonnonvaroja bisnestensä tarpeisiin. Käynti paikallisessa ostoskeskuksessa osoitti sen, että monikansalliset ketjut logoineen ovat vallanneet maapallon. Suomesta muistuttivat vain Finlandia-vodkan mainos ja lelukauppojen myymät vihaiset linnut, joilla ihmisten mielikuvissa tuskin on kotimaata.


Kimmo Tuominen

PS: Tulevan IFLA2012-konferenssin viralliset sivut löytyvät täältä.

IFLA maaraportti, joka tarkastelee mm. sananvapauden ja verkkosensuurin tilaa eri maissa, on toteutettu tänä vuonna web-sovelluksena.

Kirjastokaistan laatimat konferenssihaastattelut valottavat kotimaisten IFLA-osallistujien näkemyksiä  Puerto Ricon konferenssin aikoihin.