Osta tulostuskiintiötä verkosta

Sinun ei tarvitse asioida kirjaston lainaustiskissä tai Kirjavitriinissä voidaksesi tarkastaa tulostus- ja kopiokiintiösaldosi ja ostaa sitä lisää. Voit ostaa sitä kätevästi ja turvallisesti myös verkossa (https://www.jyu.fi/payments/).

Verkkopalveluun kirjaudutaan omilla yliopiston verkon tunnuksilla. Palvelun kautta voit maksaa kiintiösi verkkopankissa, luottokortilla tai PayPal-maksulla.

Pienin ostettava kiintiö on 3 euroa (50 kpl mustavalkoisia A4-kokoisia sivuja) ja suurin 40 euroa (667 kpl mustavalkoisia A4-kokoisia sivuja).

Linkki verkkomaksupalveluun on myös kirjaston etusivulla (Tee se itse - Osta tulostuskiintiötä) sekä Isa-portaalissa.


Sini Tuikka

Kuva: Petteri Kivimäki

Avajaismessujen saldoa

Osa messujen n. 1500 kävijästä.

Yliopiston avajaismessuilla 4.9. oli mukana kymmeniä eri esittelijöitä kansalais- ja ainejärjestöistä yliopiston keskeisiin palveluihin. Myös kirjasto oli mukana toivottamassa uusia ja vanhempia opiskelijoita tervetulleiksi.

Ilahduttavan moni opiskelija tiesikin, kuinka keskeinen rooli kirjastolla on opinnoissa jo fuksivuodesta lähtien. Oman opiskelualan tiedonlähteet koettiin hyödyllisiksi, oleellisia kysymyksiä sateli jatkuvasti ja karkkiastiakin tyhjeni hyvää vauhtia.

Kirjasto järjesti messuilla myös arvonnan, jossa kysyttiin omaa suhtautumista tiedonhankintaan. Vaikka 90 % vastaajista aloittaakin tiedon etsimisen Googlesta, piti yhtä moni kirjaston tarjoamia tiedonlähteitä sen verran tärkeinä, että aikoi tutustua niihin jatkossa entistä paremmin. 

Messuilla kirjaston informaatikko
opasti tiedonhankinnassa.

Palkintona arvonnassa jaettiin 5 kpl muistitikkuja. Vastauksia tuli yhteensä 111 ja voittajat ovat: Aliina Alatalo, Tiina Pohjanen, Suvi Ryynänen, Sini Söyrinki ja Viivi Tuhkala.

Onnea voittajille, onnea kaikille opintoihin ja tervetuloa kirjastoon!

Arto Ikonen

Tervetuloa kirjastoon, uusi opiskelija!

KUVA: Petteri Kivimäki

Elämää voi (ehkä) olla ilman kirjastoa, mutta opiskelua ei. Kirjasto tarjoaa sinulle monipuolisia palveluja, joita kannattaa hyödyntää opintojen alusta lähtien.

Tuore opiskelijakorttisi taipuu helposti kirjastokortiksi. Sinun tarvitsee vain käydä aktivoimassa se jossain kirjaston palvelupisteessä. Seminaarinmäellä palvelee yliopiston pääkirjasto; Mattilanniemestä ja Ylistönrinteeltä löytyvät kampuskirjastomme.

Monet suuntaavat kirjastoon ensimmäistä kertaa kurssikirjojen perässä. Niitä meillä on tarjolla vinot pinot. Joskus opiskelijoita on kuitenkin vielä enemmän kuin kirjoja. Voit varata lainassa olevaa aineistoa, mutta apu saattaa löytyä myös e-kirjoista, joiden tarjonta kurssikirjojenkin osalta on lisääntymässä. Kirjaston JYKDOK-tietokannasta löydät sekä painettuja että e-kirjoja; JYKDOKista voit myös uusia lainojasi ja tehdä varauksia.

E-kirjojen lisäksi käytössäsi on kymmeniä tuhansia e-lehtiä ja muuta e-aineistoa, kuten sanakirjoja ja hakuteoksia. JYX-tietokanta sisältää mm. Jyväskylän yliopistossa tehtyjä opinnäytteitä. Kirjaston hankkimia verkkoaineistoja pääset käyttämään myös omalta kotikoneeltasi etäkäytön avulla. Jos tunnet eksyväsi tiedon paljouteen, sinun kannattaa hyödyntää kirjaston järjestämää tiedonhankinnan opetusta ja ohjausta; ensiapua saa myös kirjaston asiakaspalvelupisteissä työskenteleviltä. Uusille opiskelijoille on tarjolla kirjastoinfoja heti opintojen alkuun. Apua löydät myös Kirjastotuutorista.

Kirjasto on opiskelijan olo- ja työhuone. Joskus myös lepohuone.
KUVA: Helky Koskela

Kirjasto on opiskelijan olo- ja työhuone. Pääkirjastossa ja kampuskirjastoissamme voit viettää aikaasi ja opiskella joko omin päin tai ryhmässä. Käytössäsi on tietokoneita tai voit käyttää omaa läppäriäsi, jolla pääset langattomaan verkkoon. Ryhmille on tarjolla ryhmätyötiloja. Pääkirjastosta löytyy myös kahvio, joka on yksi kampuksen suosituimmista kohtauspaikoista.

Kirjasto auttaa opinnoissasi monin tavoin, joten kannattaa seurata mitä meillä tapahtuu. Tähän seuraamiseen soveltuu erittäin hyvin meistä tykkääminen Facebookissa, twiittaustemme seuraaminen sekä tämän JYKe-blogin lukeminen.

Älä kävele onnesi ohi, vaan poikkea kirjastoon - ovesta sisään sekä verkon välityksellä.

Parhainta menestystä opinnoissasi!

Kimmo Tuominen

johtaja, Jyväskylän yliopiston kirjasto

Tallennatko artikkeleita avoimesti omille kotisivuillesi? Miksi et yksintein laittaisi niitä JYXiin?

Tutkimustulosten avoin saatavuus koetaan yleisesti tärkeäksi asiaksi. Yliopistot kautta maailman pyrkivät lisäämään tutkimuksensa näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Myös yhä useampi tutkija pyrkii omalla toiminnallaan edistämään tutkimuksen avoimuutta.

Yhä useampi tutkija pyrkii edistämään tutkimuksen avoimuutta.

Tutkimustiedon avoimen tallentamisen ja saatavuuden helpottamiseksi on monissa yliopistoissa perustettu avoimia julkaisuarkistoja.  Ne eivät kuitenkaan laajassa mittakaavassa ole löytäneet tutkijoiden tietoisuuteen. Tutkijat eivät joko tiedä, että heidän yliopistossaan on avoin arkisto tai eivät miellä, että se olisi omia kotisivuja parempi paikka artikkelien avoimeen tallentamiseen.

Myös Jyväskylän yliopistossa on avoin julkaisuarkisto. Se on nimeltään JYX.

Maksullinen vs. maksuton OA

Tutkimusartikkelin avoin saatavuus voidaan toteuttaa eri tavoin. Artikkelin voi julkaista jo lähtökohtaisesti OA-periaatteella toimivissa lehdissä tai yksittäisen artikkelin voi osassa lehtiä ostaa avoimeksi. Tällöin puhutaan ns. Golden OA -linjasta. Näistä molemmat tavat ovat kirjoittajille maksullisia eivätkä siten niin mieluisia. Maksulliset OA-lehdet eivät kuitenkaan ole ainoa tapa saattaa tutkimus avoimesti saataville.

Vaihtoehtoisesti tutkija voi tallentaa artikkelin ns. final draft -version omille kotisivuilleen, tieteenalan avoimeen julkaisuarkistoon (esim.  fyysikoilla  arXiv) tai  yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon (JY:ssä JYX). Tämänkaltaisesta open access -toiminnasta käytetään nimitystä Green OA, tai suomalaisittain termiä ’rinnakkaistallentaminen’ (engl. self-archiving).

Green OA on useimpien kustantajien hyväksymää, tutkijalle ilmaista ja myös varsin helppo tapa saada tutkimukselle näkyvyyttä. Se ei myöskään vaikuta alkuperäisen julkaisufoorumin valintaan.

Yllättävän moni avoimuuden edistäjistä on valmis maksamaan saadakseen artikkelinsa avoimeksi.

Tutkimalla Jyväskylän yliopiston TUTKA-julkaisurekisterin Open Access -raportteja selviää, että Jyväskylän yliopistossa käytetään lähes yhtäläisesti kaikkia em. keinoja omien artikkeleiden avoimeksi saamiseen. Yllättävän moni, vielä varsin harvalukuisista avoimuuden edistäjistä, on ollut valmis maksamaan saadakseen artikkelinsa avoimeksi. Fyysikoiden julkaisuissa puolestaan korostuu oman tieteenalan jo vakiintunut julkaisuarkisto eli arXiv ja sen hyödyntäminen. Ja lopuksi on vielä omille kotisivuilleen artikkelinsa avoimesti tallentavien mielenkiintoinen ryhmä.

Omille kotisivuilleen artikkelinsa avoimesti tallentavat ovat kiinnostava kohderyhmä, sillä omille kotisivuilleen tallentaminen kertoo halukkuudesta toteuttaa avoimuutta, mutta miksi ei samalla vaivalla tallentaisi artikkeleita yliopiston avoimeen arkistoon?

JY:n avoin julkaisuarkisto JYX

JYX on Jyväskylän yliopiston tutkijoilleen ja koko henkilökunnalleen tarjoama elektronisten aineistojen avoimeen tallentamiseen tarkoitettu palvelu. Se on tavallaan TUTKA-julkaisurekisterin laajennus. Eli siinä missä TUTKAssa julkaisuista on vain kirjaus, JYXiin puolestaan on tarkoitus saada näkyviin – aina milloin se kustantajien lupalinjauksia kunnioittaen on mahdollista - myös itse julkaisut.

Tutkimustieto avoimesti saataville.

JYX-arkisto on tarkoitettu kaikelle yliopistolla tuotetulle elektroniselle aineistolle, mutta etenkin sen edut korostuvat tieteellisten artikkelien avoimen tallentamisen yhteydessä. Tutkijoiden toivotaan rinnakkaistallentavan sinne mahdollisimman paljon vertaisarvioituja artikkeleitaan. Käytännössä rinnakkaistallentamisessa käytetään artikkelin ns. final draft  -versiota, ei kustantajan viimeistä versiota. Final draft -versio kuitenkin riittää. Tutkimustieto saadaan sen avulla avoimesti saataville, ja se on pääasia. Artikkelin kuvailutietoihin lisätään tarkka lähdeviite ja mahdolliset saadut viittaukset kohdistuvat joka tapauksessa lopulliseen julkaistuun versioon.

JYX-arkistossa artikkeli näkyy

JYX-arkisto tuo tutkijalle useita etuja. Artikkelin näkyvyys ja saatavuus paranevat, pitkäaikaissäilytys mahdollistuu ja tutkija vapautuu ylläpitämästä kotisivujen mahdollisesti muuttuvia linkkitietoja.

JYXin aineistot nousevat Google-hauissa tuloslistan kärkeen.

JYX-arkiston näkyvyys perustuu siihen, että se on niin sanotusti hakukoneoptimoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että JYXin aineistot indeksoituvat hakukoneille hyvin ja nousevat sen vuoksi esim. Google-hauissa tuloslistan kärkeen. JYXiin tallennetun artikkelin löytyvyys on siten parempi kuin artikkeleissa, jotka on tallennettu vain tutkijan omille kotisivuille.

JYX-arkistossa luvat tarkastetaan puolestasi

Artikkelien avoin rinnakkaistallentaminen vaatii aina kustantajien lupalinjausten noudattamista. Näin myös, vaikka artikkelin tallentaisi vain omille kotisivuilleen. Helpoimmillaan lupalinjauksen voi tarkistaa SHERPA/RoMEO-tietokannasta, mutta jos lupatietoa ei sieltä löydy, eikä sitä erikseen julkaisusopimuksessa mainita, on lupaa erikseen kysyttävä. Lupien tarkistaminen koetaan työlääksi, mikä onkin yksi suurimmista avoimen tallentamisen esteistä. Mutta JYX-julkaisuarkistoon tallennettavien artikkeleiden osalta tämäkin on helpompaa: JYXiin (rinnakkais)tallennettavien artikkelien luvat hoitaa/hankkii kirjasto.

JYX-tallennuksessa riittää, että tutkija tallentaa artikkelinsa kokotekstitiedoston TUTKA-rekisteriin ao. artikkelitietojen yhteyteen. TUTKAan tallennettu tiedosto kulkeutuu JYX-työtilaan, mistä kirjasto poimii sen ja ennen varsinaista julkaisemista tarkastaa ja/tai hankkii luvat. Mikäli lupaa avoimeen tallentamiseen ei saada, artikkelia ei JYXissä julkaista.

Omilta kotisivuilta JYX-arkistoon? 

JYX-tallennuksessa on siis huomattavia etuja. Eli mikäli kuulut niihin tutkijoihin, joilla on tapana tallentaa artikkelit avoimesti omille kotisivuilleen, miksi et yksintein parantaisi niiden näkyvyyttä ja säilyvyyttä ja tallentaisi niitä kotisivujen asemesta JYX-arkistoon? Artikkeleiden final draft -versiot vain TUTKAan ja JYX hoitaa loput.

Tiedostoja odotellen,

Marja-Leena Harjuniemi
JYX-arkisto/Kirjasto

Gradujen panttaamisesta

Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen gradujen skannausprojekti on esimerkillistä toimintaa. Tällainen työ on tärkeä osa Jyväskylän yliopiston ja kirjaston avoimeen julkaisemiseen kannustavaa kulttuuria. 

Kohti tiedon avoimuutta
gradua skannaten.
Kuva: Tiina Tammilehto

Jos laitos ei hoida painetun version arkistointia eikä opiskelija ilmoita graduaan verkkojulkaistavaksi, ei gradun tietoja löydy juuri mistään. On käynyt niinkin, että mediassa on kiinnostuttu Jyväskylän ylipistossa tehdystä gradusta, mutta tietoja gradusta ei ole löytynyt mistään tietokannasta. 

Jos kirjastoammattilainen ei voi käsitellä gradua, ei sitä saada näkyviin Jykdokiin eikä sitä löydy yliopistokirjastojen yhteistietokannastakaan. 

Tietokannasta puuttuu monen vuoden ajalta lukuisten gradujen tiedot. Gradun tai tekijän nimellä hakiessa ei tule yhtään hakutulosta. Tämä ei ole reilua gradun tekijää kohtaan eikä avoimen julkaisukulttuurin mukaista. 

Kirjastossa asiakkaiden palvelemista hankaloittaa se, että kirjastolta kysellään vähän väliä graduja, joiden sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Kirjasto ei vastaa painettujen gradujen säilyttämisestä vaan se on laitosten tehtävä. Laitosten muuttojen ja muutosten myötä ei ole aina selvää mistä rakennuksesta, huoneesta ja kenen henkilön takaa gradut löytyvät. Tällainen ei palvele opiskelijoita eikä tiedon avointa saatavuutta. 

JYX-arkistossa gradut ovat tallessa yhdessä paikassa luotettavasti ja helposti saatavilla. Kirjasto kyllä hyvin mieluusti lisää gradun ylläpitämäänsä JYXiin, jos saamme siihen opiskelijalta luvan.

Älä vaan lue graduani!

JYXin graduja
oppiaineittain
19.6.2012 

On myös tapauksia, joissa tekijä ei halua graduaan julkisesti luettavaksi. Jos gradu sisältää tekijänoikeuksien alaista aineistoa (kuvia tms.), on se mahdollista laittaa sähköiseen muotoon vain arkistokoneelle. Tällöin se on kenen tahansa luettavissa kirjastossa vain yhdellä koneella (huone B228), mutta se ei ole julkisesti verkossa.

Muita syitä sähköisen julkaisemisen estämiseen on muun muassa se, että opiskelija ei halua kaikkien pääsevän lukemaan graduaan. Syynä voi olla vaikkapa pelko siitä, että se ei ole tarpeeksi hyvä. Tällaisesta epävarmuudesta olisi hyvä päästä eroon. Gradun ei ole tarkoituskaan olla mikään uraa uurtava tiukan tieteellinen tutkimus vaan se on tutkielma. Sitä paitsi, gradu on kuitenkin kenen tahansa luettavissa laitoksella, jos sen oikeasti käsiinsä haluaa.

Jos gradunsa on kehdannut luetuttaa ja arvioittaa professorilla, miksi sitä ei kehtaisi näyttää opiskelijoille, joille siitä voi olla oikeasti hyötyä?

Nykyisin monet jakavat hämmentävänkin henkilökohtaisia asioitaan julkisesti verkossa, joten miksi opinnäytteen julkaisemisen kanssa häpeillään?

Leijonanosa tiedeyhteisöstä on varmasti samaa mieltä Linus Torvaldsin kanssa, joka sanoi, että tieteellisen tiedon avoimuus on paras tapa saada tiede kehittymään. Opinnäytteilläkin on keskeinen osansa korkeakoulujen tieteellisessä ympäristössä eikä niiden julkaisemista tulisi vähätellä.

Gradunsa julkaiseminen avoimesti olisi myös merkki siitä, että tuore maisteri on perillä nykyisestä julkaisemiseen ja tieteen tekemiseen liittyvästä kulttuurista. Uskoisin ajan tasalla olevan työnantajankin arvostavan tällaista asennetta.

Kirjaston toive onkin, että kaikki laitokset ottaisivat gradujen julkaisemisen tosissaan ja kehottaisivat opiskelijoita ahkerammin avoimeen julkaisemiseen.

Arto Ikonen

Lisätietoja opinnäytteiden julkaisemisesta:

Miia Hakanen

Tukoksia ja saatavuuden parantamista - kokemuksia opinnäytteiden digitoinnista

Tuttuja vahakantisia kirjoja.

Kultakirjaimin nimettyjä mustakantisten opinnäytteiden rivistöjä löytyy kaikkien yliopiston laitosten kaapeista ja varastoista. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos päätti syksyllä 2011 toteuttaa vanhojen opinnäytteiden skannaus- ja digitointiprojektin sisäilmaongelmista johtuvan muuttonsa yhteydessä.

Digitoinnilla haluttiin turvata gradujen käyttömahdollisuus myös väistömuuton aikana. Tavoitteena oli lisäksi säästää tilaa ja säilyttää vanhoista opinnäytteistä tulevaisuudessa vain uudet sähköiset versiot. Yliopiston arkistonmuodostussuunnitelma edellyttää kuitenkin vielä opinnäytteiden tallentamista paperisina versioina. Kirjaston JYX-tietokannassa kaikki dokumentit pysyvät tallessa vaikkei sillä arkistolaitoksen antamaa oikeutta pysyvään sähköiseen säilyttämiseen olekaan.

Pääkirjasto välitti Taikulle toimintaohjeet projektia varten: kaikista vanhoista opinnäytteistä luotiin Excel-taulukko, johon merkittiin jokaisen opinnäytteen tekijä, ilmestymisvuosi ja otsikon kaksi ensimmäistä sanaa, esim. alanko_1972_viitteita_kirjallisuuden, ja JYKDOKin marc-näytöstä kohdasta 001 löytyvä ID-numero. Samalla laitoksen luetteloimatta jääneet opinnäytteet saatiin JYKDOKiin, kun tiedot lähetettiin niistä vastaavalle kirjastosihteerille.

Skannausasetusten säätämistä.

Seuraava askel alkuvuodesta 2012 oli itse gradujen skannaus. Se ei ollut niin yksinkertaista, miltä ehkä kuulostaa.

Kansitetut gradut olisi yliopiston monitoimilaitteilla pitänyt skannata sivu kerrallaan. Tämä ei tullut kysymykseen noin puolentoistatuhannen opinnäytteen kohdalla. Niinpä sivut leikkautettiin Yliopistopainolla, ja Juomatehtaan kolmihenkinen arkistointitiimi aloitti skannausurakan monitoimilaitteiden syöttömekanismin avulla.

Yliopistopainon vinkin mukaan gradut skannattiin toiminnolla ”Vain kuva” pdf:n sijaan, sillä tekstintunnistuksen lisääminen hidasti laitteen nopeutta. It-palvelut massakonvertoi opinnäytteet hakukelpoisiksi projektin lopuksi.

Skannatessa syntyi monia ennalta aavistamattomia ongelmia: teksti oli paperissa alun perin vinossa, leikkausreuna oli vino tai laite ei vetänyt papereita sisään suorassa huolellisesta asettelusta huolimatta. Vanhimmat paperit olivat juuttuneet kiinni toisiinsa tai materiaaliltaan liian ohuita ja röpelöisiä, jolloin ne aiheuttivat jatkuvia tukoksia koneeseen.

Kaikista yhteen liimautuneista sivuista ei syntynyt tukosta, joten joitakin sivuja saattoi jäädä myös kokonaan skannaamatta. Taikun graduissa oli tyypillisesti erikokoisia ja -mallisia liitteitä, jotka täytyi skannata erikseen omilla säädöillään. A3-kokoa isompia liitteitä ei pystytty monitoimilaitteilla skannaamaan ollenkaan. Samoin diat ja kuvaliitteet jäivät digitoimatta tekijänoikeussyistä.

Väliaikaista arkistointia.

Skannausvaiheeseen kului arkistointitiimillä aikaa 5-6 viikkoa, ja lopputulos on nähtävissä syksystä 2012 lähtien kirjaston digiarkistossa huoneessa B228. Vanhoja opinnäytteitä ei voida julkaista suoraan netissä, koska tekijöiden kanssa ei ole solmittu julkaisusopimusta.

Taikun skannausprojektilla parannettiin ehdottomasti käytettävyyttä, mutta digitoitujen opinnäytteiden riittävä laadukkuus ja arkistointikelpoisuus ovat vielä kysymysmerkkejä.

Tiina Tammilehto, projektisihteeri, TAIKU

Lisätietoja opinnäytteiden julkaisemisesta:
Miia Hakanen

Videoterveisiä juhlivalle kirjastolle

Jyväskylän yliopiston kirjaston täyttäessä komeasti täydet sata vuotta, päätimme käyttää sosiaalisen median antamia julkaisumahdollisuuksia erityisen ahkerasti hyväksemme. Kirjaston valokuva-albumi Flickrissä karttuu tapahtuma tapahtumalta ja blogeissamme julkaistaan juttuja vuoden käänteistä muitakaan kanavia unohtamatta (FB, Twitter).

Päätimme kerätä myös videoita tunnettujen asiakkaidemme kirjastomuisteluksista ja tervehdyksistä juhlivalle laitokselle. Yliopistolla on videointiin ammattitaitoista henkilökuntaa Moniviestimessä, joka tallennukset suunnitelmiemme mukaan toteutti.

Videotyöhön lupautuivat mukaan kuntaministeri Henna Virkkunen, Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola, akatemiatutkija, muusikko Olli Heikkinen ja kirjailija, rikosylikonstaapeli Pasi Lönn. Kirjaston juhlavuonna vaihtuu myös yliopiston rehtori, joten otimme yhteyttä nykyiseen ja tulevaan rehtoriin Aino Salliseen ja Matti Manniseen.

Kaikille tervehdyksille oli yhteistä se lämpö, jolla haastatellut muistelivat kirjastoa ja mahdollisuuksia, joita se oli heille antanut tutkimustyössä ja yhteistyökumppanina. Kirjaston suljettuihin kellarikerroksiin pääsy tutkimustyön varjolla oli ollut monelle ikimuistoinen tapahtuma. Puuduttava ja vaivalloinen pölyisten sanomalehtien vuosikertojen selailu oli sekin saanut kultareunukset kroonisten silmätulehdusten parannuttua.

Varastojen vanhoja sanomalehtiä, jotka huhujen mukaan saattavat olla pölyisiä.

Nykyiset digi-arkistot säästävät kyllä pölyltä, mutta eivät anna käsin kosketeltavaa elämystä työn etenemisestä, kun lehtipino siirtyy pöydän laidalta toiselle. Täsmälliset hakutulokset eivät vie vahingossa vaikka missimittelöiden syövereihin vaan suorinta tietä tylsästi relevanttiin tietoon.

Kuuluisat raidalliset sohvat hyötykäytössä.

Haastateltujen visiot tulevaisuuden kirjastosta ovat mielenkiintoisia. Kirjasto on muuttunut heidän opiskeluajoistaan, mutta vieläkin se on ympäristönä tärkeä. Kirjaston rooli julkisena olohuoneena kasvaakin jatkuvasti. Opiskelijat viihtyvät ja viettävät aikaa kirjastossa kavereita tapaillen, ottavat torkkuja pehmeillä raidallisilla sohvillamme ja tekevät yhdessä töitä ahkerasti ja sopuisasti. Tietoaineistot siirtyvät koko ajan enenevässä määrin verkkoon, hankintamäärärahat se on jo kalastellut suuremmaksi osaksi itselleen.

Ainoa asia, jossa koimme epäonnistuneemme videoiden kokoamisessa oli nuorten opiskelijoidemme äänen puuttuminen. Yritimme kyllä kovasti heitä mukaan,  mutta varmaankin täydessä käynnissä oleva taistelu tenttikirjoista, vapaista tietokoneista, e-tenttiavaimista yms. hankaluudet, joita he tuntevat kirjaston heille aiheuttavan, ei saa laulamaan päivänsankarille onnittelulaulua – vielä.

Marjut Kataja